tiistai 28. toukokuuta 2013

Hevosiksi (eli tätien kouluttamisen alkeet)

Olen opettanut varsaa olemaan hevosiksi. Se tarkoittaa esimerkiksi hevosten välistä rapsuttelua. Parin viime päivän aikana hän on alkanut oppia, että kun minä rapsutan häntä, kuuluu rapsuttaa takaisin. Aikaisemmin hän kyhnytti omaa etujalkaansa. Tai seinää. Tekniikassa on edelleen hiomisen varaa, sillä hän käyttää pelkkiä hampaita eikä vielä osaa pyörittää ylähuulella. Mutta hän varmasti oppii ylähuulen käytön ahkeralla harjoittelulla. Ylähuulta voi tietysti käyttää myös monenlaisiin muihin asioihin. Ihmisillähän on niin surkeasti, että heidän huulensa ovat täysin alikehittyneet. Sen tähden heidän tarvitsee käyttää käsiä ja kävellä pelkillä takajaloilla. Varsalla on sentään paljon paremmat lähtökohdat!
Hevosiksi olemiseen kuuluu tietysti tärkeänä osana myös taito käsitellä ihmisiä. Koska minä olen onnistunut omien tätieni kouluttamisessa aika hyvin, osaan antaa koulutusvinkkejä myös varsalle. Ennen kuin tädeistä tuli minun tätejäni, muut hevoset olivat kouluttaneet heitä jo parikymmentä vuotta. Perustyö heidän kanssaan oli siis jo pitkälti tehty. Mutta aikaisemmat kouluttajat olivat olleet enimmäkseen ratsastuskouluhevosia eli tätien ja setien kouluttamisen ammattilaisia, joten minullekin ihan näin amatööripohjalta jäi haastetta ihan riittävästi. Ja nyt varsa saa jatkaa siitä, mihin minä olen tähän asti päässyt.
Koska onnistunut tätien käsittely lähtee aina talutusharjoituksista, on varsa päässyt tekemään niitä parina päivänä. Hän on toki onnistuneesti taluttanut tätejä tallin ja tarhan välillä heti ensimmäisestä päivästä alkaen, mutta nyt hän kävi kouluttamassa tätejä ihan oikeasti kentällä.
Talutusharjoituksissa ja muussakin kouluttamisessa kannattaa olla johdonmukainen ja pysyä rauhallisena, vaikka tädit eivät välttämättä heti ymmärtäisi mitä heiltä vaaditaan. Harjoittelukerrat kannattaa myös pitää lyhyinä, koska tädit eivät aina jaksa keskittyä kovin pitkää aikaa kerrallaan. Mieluummin kannattaa tehdä useita lyhyitä toistoja. Tärkeintä on muistaa, että suuttuminen ja pakottaminen on aina huono ratkaisu. Pattitilanne kannattaa mieluummin nollata, vaikka opeteltava asia ei olisikaan mennyt tädillä perille.
Tätien parhaana koulutuskeinona pidetään toivotun käytöksen vahvistamista eli palkitsemista sekä epätoivotun käytöksen vaimentamista. Paras keino vaimentamiseen on jättää ei-toivottu käytös huomiotta. Tädeillä on myös joitain lajityypillisiä ominaisuuksia, jotka pitää koulutuksessa ottaa huomioon.
Minun kokemukseni mukaan tätien pahimmat ongelmakohdat taluttamisessa ovat vetäminen, huitominen, tökkiminen, hidastelu ovissa sekä yleisesti se, että täti ei ymmärrä antaa taskussaan olevaa namia. Konstini näiden käytösongelmien ratkaisuun ovat seuraavat:
  1. Jos täti vetää narusta, hidasta vauhtia, niin täti lakkaa vetämästä.
  2. Jos täti huitoo kädellä tai narulla naaman edessä, pysähdy tai peruuta, niin täti lopettaa huitomisen.
  3. Jos täti tökkii ryntääseen tai kylkeen, kannattaa väistää poispäin tai peruuttaa, niin täti ei ylety tökkimään.
  4. Jos täti kulkee oviaukoista liian hitaasti ja meinaa jäädä jalkoihin, hidasta vauhtia tai jopa pysähdy, niin täti pääsee paremmin pois alta.
  5. Jos täti ei anna namia, kannattaa pysytellä lähellä tätiä ja useimmiten pysähtyä, niin täti ehtii paremmin kaivaa namin taskusta. (Tätien motoriikka on sen verran heikko, että taskun kaivelu kovassa vauhdissa ei onnistu.)
Varsa onnistui saamaan mukavasti hallintaan varsinkin tätien vetämisongelman. Oviaukoissa hän jopa hieman liioitteli ja pysähtyi jo monta metriä ennen ovia, etteivät tädit varmasti jää jalkoihin. Eniten työstettävää hänellä on namikohdan kanssa, koska hän ei edes ole ollenkaan ymmärtänyt, että namien antaminen kuuluu tätien perustottelevaisuuteen.
Näiden aika rankkojen koulutuspäivien jälkeen oli kohtuullista, että pääsimme tänään laitumelle. Varsa sai poukkoilla rauhassa ja minä sain syödä rauhassa. Nam. Pienen punaisen tamman pikkumusta varsa ja minun varsani ujostelivat toisiaan vielä hiukan. Ei kuitenkaan varmasti kulu monta päivää, kun he tutustuvat ja pääsevät vauhtiin pikkupoikien leikeissä.
PS Varsalla on nyt ihkaoikea henkilöllisyys eikä hän ole enää paperiton. Melassivesimalja sille!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Tädit olivat miettineet valmiiksi nimivaihtoehtoja vaalealle tai tummalle orille tai tammalle. Vielä jäi siis vaihtoehtoja varastoonkin :)

      Poista
  2. Aivan mahtavaa taas! työpäivä alkoi tällä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpäivän piristämisessä kaikki keinot on sallittu :D

      Poista
  3. Tosi kiva blogi kun on noita linkkejä tekstin joukossa...

    VastaaPoista