Kauan
sitten eräs pappissetä kyllästyi katolisen kirkon epäkohtiin,
jotka veivät kristinuskon harjoittamisen hänen mielestään harhaan
siitä, minkä uskossa pitäisi olla olennaista. Siispä hän
kirjotti 95 teesiä
ja kävi naulaamassa ne kirkon oveen eli mahdollisimman näkyvälle
paikalle. Siitä sai alkunsa uskonpuhdistus, joka vaikutti laajasti
koko eurooppalaiseen kulttuuriin ja historiaan.
Nyt
näyttää siltä, että suomalaisessa ratsastusurheilussa on
tapahtumassa jotain samantapaista, kun uusimmassa Hippos-lehdessä
julkaistiin Ville Virtasen yhdeksän neuvoa ratsastajille. Kirjoitus
on inspiroinut nuorempaa tätiä suuresti. Vaikka samansisältöisiä
mielipiteitä on jo ennestään esillä netissä ja vaihtoehtoisissa
julkaisuissa, on tärkeää, että teesit pääsevät esiin myös
ratsastusurheilun pää-äänen kannattajassa. Tädin mielestä oli
jo aikakin ottaa esille asioita, jotka ovat harhauttaneet
ratsastusurheilun pois sen ytimestä eli hevosrakkaudesta.
Ville
Virtanenhan on parhaiten tunnettu näyttelijänä, mutta hän on myös
kirjoittanut pari kaunokirjallista teosta. Niistä tuoreempi, tänä
kesänä ilmestynyt Hevosen taju on aiheensa takia ollut
paljon esillä hevosmedioissa. Ja koska Ville Virtanen on julkkis,
kirjaa on käsitelty myös yleisjulkisuudessa.
Hyvä niin, sillä hänellä on tärkeää asiaa.
Ville
Virtasella on takanaan suhteellisen menestyksekäs esteratsastusura.
Tavoitteellisen kilpauran ja eurooppalaisessa hevoskaupassa
työskentelyn jälkeen hän on nykyisin hevosmaailmassa enemmänkin
tarkkailija. Siitä huolimatta – tai tädin epäilyn mukaan
ennemminkin sen takia – hänellä tuntuu olevan paljon ja painavaa
sanottavaa ratsastuksesta, hevosmiestaidosta ja niiden eettisestä
perustasta. On helpompi sanoa ääneen, että keisarilla ei ole
vaatteita, kun oma toimeentulo ei riipu sanomisesta tai sanomatta
jättämisestä. Hevosen taju on siis ehdottomasti nuoremman
tädin lukulistalla, kunhan hänellä on taas sopivasti energiaa ja
aikaa lukemiseen. Sitä ennen täti on ravinnut henkeään ja
vahvistanut uskoaan Hippoksen artikkelilla ja poiminut sen parhaat
palat myös blogiin. Minulle se sopii, koska minä olen Villen kanssa
ihan samaa mieltä.
Sitaatit
artikkelista Ville Virtanen: Raha puhuu, muttei opi. Jussi
Lähde, Hippos 5/2013
”Kilparatsastuksen maailmassa käytetään yhä enemmän rahaa. Raha ei kuitenkaan tuo mukanaan hevosmiestaitoja. Monelle liika raha on muodostunut esteeksi oppimiselle. Ratsastamaan oppii vain ratsastamalla ja muiden ratsastusta seuraamalla. Hyväksi ratsastajaksi tullaan hevosta kehittämällä, tähän asiaan ei ole oikotietä. Liian hyvä hevonen antaa sinulle liikaa anteeksi, etkä opi koskaan perusteita kunnolla.”
”Älä tavoittele kilpailumenestystä vaan etsi tietä omalle oppimisellesi. Opi rakastamaan harjoittelua. Näyttelijä, joka haluaa julkkikseksi, ei opi luonnenäyttelijäksi. Ratsastaja, jolle tärkeintä on menestyä kisoissa, ei opi hevosmieheksi.”
”Tavoittele hevosen tajua. Kaikki muut tavoitteet ovat turhia. Kun kehität hevosen tajuasi, kaikki muu seuraa sen mukana. Jos kisaaminen ja menestys ovat sinulle tärkeämpiä asioita kuin hevosen luonteen ja fysiikan ymmärtäminen, et tule koskaan saavuttamaan tavoitteitasi. Fokus kannattaa olla yhdessä asiassa. Opettele itsesi, opettele hevonen, etsi sopivimmat varusteet ja oma tapasi elää hevosen kanssa. Kerää työkaluja: katsele, kuuntele, lue, kokeile käytännössä. Kaikessa voi olla joka päivä parempi ja oppia lisää.”
”Älä anna oman kunnianhimosi viedä ja tehdä päätöksiä. Hevosta tulee rakastaa. Jos hevosesta tulee kunnianhimollesi alistettu väline tavoitteiden saavuttamiselle, olet menettänyt kaiken mitä ratsastuksessa ja hevosessa voi rakastaa. Hevonen ei ole luksustuote eikä statussymboli. Jos alistat hevosen välineeksi, tapat väliltänne herkän ja elävän. Jäljelle jää mekaniikka, se on keskinkertaisuutta, hengetöntä puuhastelua. Fokus voi olla vain yhdessä asiassa. Jos fokuksesi on hevosen hyvinvoinnissa, voit saavuttaa kaiken, mitä laji tarjoaa.”
”Älä osta omaa liian aikaisin. Ratsastuskoulujen tuntihevosilla ja hevosen vuokraamalla pärjää pitkään. Oman hevosen ostaminen ja omistaminen ei saa olla haave, joka täytetään päähänpinttymän takia. Opi laji ensin, opettele tuntemaan hevonen eläimenä ennen kuin ryhdyt ostamaan omaa hevosta.”
”Valmentaja ei omista sinua. Hyvä valmentajasuhde kestää pitkään ja siinä molemmat kunnioittavat toisiaan. Hyvä valmentaja ei koskaan pahastu siitä, että kuuntelet myös muiden mielipiteitä ja kokemuksia. Kaikkein tärkeintä on kuunnella itseäsi. Jos sinusta tuntuu siltä, että valmentaja ei arvosta ja kunnioita sinua ihmisenä ja jos valmentaja saa sinut tuntemaan itsesi epävarmaksi, hän ei ole sinulle oikea valmentaja. Luota fiilikseesi. Jos toinen esittää asiat tavalla, jota et voi hyväksyä – älä hyväksy sitä.”
”Harva ihminen on ratsastajana luonnonlahjakkuus, ja he eivät välttämättä kehity parhaiksi ratsastajiksi, sillä he eivät opi oppimaan. Heiltä puuttuu oppimisen systeemi.”
”Kaikki kulttuuri on hyvästä, hankkikaa laaja psykofyysinen yleissivistys. Kaikki mikä kehittää fysiikkaa tai ajattelua, vahvistaa itsetuntoa, auttaa oivaltamaan, tekemään löytöjä: jooga, tanssi, kirjallisuus, teatteri, elokuvat, jalkapallo, kirkkovenesoutu, raviurheilu ja niin edelleen. Lue, etsi uutta, älä vierasta outoa.”
”Ole yhtä hevosen kanssa. Mieti miten yhdessä kehitytte yli esteen tai opitte uuden koululiikkeen. Mieti miten sinä ja hevonen vaikutatte toisiinne. Analysoi ja puhu siitä, opettele saamaan sanoiksi asiat, jotka pakenevat sanoja.”
Aamen.
Ville Virtasen sanoissa tiivistyy paljon sellaista, joka on pyörinyt nuoremman tädin mielessä pitkään saamatta kuitenkaan ihan selkeää muotoa. Tai saatuaan sellaisen muodon, jota ei kannata sanoa hevospiireissä ääneen kuin valikoidussa seurassa.
Näitä
teemoja ovat raha, kunnianhimo, kilpailu ja menestys sekä toisaalta
työ, kärsivällisyys, pitkäjänteisyys ja hevosen hyvinvointi.
Parhaassa tapauksessa ensimmäisen ryhmän asiat eivät sulje pois
toisia. Tai jopa niin, että ensimmäiset saavutetaan jälkimmäisten
kautta. Mutta seurattuaan eritasoisia ja muutenkin erilaisia
ratsastajia neljännesvuosisadan täti on tullut kyyniseksi.
Ratsastuskin muistuttaa nykyisin kvartaalitaloutta. Ratsastajat
asettavat kilpailutavoitteensa kausi kerrallaan. Niihin pyritään
kovin ja vielä kovemmin keinoin. Jos tavoitteet eivät täyty,
vaihdetaan hevonen parempaan mikäli on varaa. Mikäli ei, lopetetaan
kokonaan. Harvemmassa ovat ratsastajat, joilla on malttia ja
sitkeyttä edetä viiden tai kymmenen vuoden aikajänteellä ja tehdä
tässä hetkessä vain sellaisia asioita, jotka ylläpitävät
hevosen hyvinvointia myös vuosien päästä.
"Ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino." Nikolai Gogol |
Vanhan
sanonnan mukaan hevonen on peilisi. Katso siihen peiliin joka päivä.
Äläkä syytä peiliä, jos kuva on vino. Kysy itseltäsi, miltä
kuvasi näyttää tänään. Onko hevonen tyytyväinen ja iloinen?
Oletko tehnyt valintoja hevosen vai oman kunnianhimosi takia? Oletko
tehnyt asioita, jotka sisimmässäsi tunnet oikeiksi vai jotka
ulkopuolisen silmin näyttävät hienoilta? Jos olet eilen tehnyt
huonoja valintoja, uskallatko valita toisin tänään? Tai edes
huomenna? Sillä lopulta:
”Kyse on elämänfilosofiasta. Kyse on siitä, miten sinä annat erilaisille asioille arvoa. Kyse on siitä millaisia ratkaisuja sinä teet. Kyse on kaikesta, koko elämästä: omastasi, hevostesi.”