Ponikokoinen

Eero täyttää maanantaina kolme kuukautta. Se ei hevosmaailmassa olekaan mikä tahansa synttäri muiden joukossa, vaan merkittävä ennustuspäivä. Vanhan kansan hevosmiehet uskovat, että varsasta pystyy parhaiten näkemään tulevaisuuden kehityssuunnan kolmen päivän, kolmen kuukauden ja kolmen vuoden iässä. Eerosta ei sattunut tulemaan yhtään kuvaa juuri kolmipäiväisenä, mutta nelipäiväisenä hän oli näin kuvauksellinen: http://sintuh.1g.fi/kuvat/Hevoset_2013/Piikkio160513/

Hänellä oli silloin tosi pitkät jalat ja hieno kaula. Jalat ovat tässä välillä vahvistuneet paljon, mutta ihan yhtä pitkät ne ovat olleet koko ajan. Sen sijaan kaula jäi välillä jälkeen muusta kasvusta. Kaikki varsat kasvavat epäsuhtaisesti. Välillä kasvavat etujalat, välillä takajalat, välillä selkä, välillä kaula. Mutta koska Eerosta on selvästi tulossa kookas hevonen, epäsuhtainen kasvu vielä korostuu. Hevosmiesten ennustuksessa on kuitenkin ilmeisesti perää, koska viimeisen parin viikon aikana kaula on taas selvästi venynyt. Kolmen kuukauden ikäpyykin jälkeen luvassa onkin muutama vuosi erilaisia kasvuvaiheita, joissa Eero luultavasti näyttää enemmän tai vähemmän laamalta, kamelilta, kirahvilta, sarvikuonolta ja ties miltä. Odotellaan siis kolmivuotissynttäriä ihan rauhassa.

Kaula venyy ahkerasta rapsuttelusta

Myös Eeron pää on kasvanut niin paljon, että tädit olivat jo alkuviikosta alkaneet sovitella hänelle ponikokoista riimua. Se oli kuitenkin vielä sen verran löysä, että tädit ajattelivat pärjätä varsariimulla vielä vähän aikaa. Eero itse oli kuitenkin toista mieltä. Hän halusi isojen poikien riimun. Lapset ovat usein kärsimättömiä kasvamaan isoiksi.

Ponikokoiset korvat

Siispä yhtenä päivänä kun tädit taluttivat meitä talliin, Eero karkasi nuoremmalta tädiltä. Olin siitä aika huolestunut, sillä ei ole hyvä asia jos tädit oppivat taluttaessa huonoja tapoja. Esimerkiksi selviytymään hankalista tilanteista päästämällä irti. Tässä tapauksessa täti ei kuitenkaan todennäköisesti oppinut huonoa ongelmanratkaisua, koska mitään edeltävää hankalaa tilannetta ei ollut. Täti ja Eero vain yhdessä katselivat sähkömiesten pihaan parkkeeraamaa pakettiautoa, mutta täti ei ollut yhtään stressaantunut tai jännittynyt. Sitten heidän takaansa pihaan ajoi toinen auto, mutta täti ei pelästynyt sitäkään. Sen sijaan hän moikkasi auton kuljettajaa, minkä tähden hänen huomionsa kohdistui hetkeksi pois Eerosta. Siksi Eeron piti hiukan kiinnittää hänen huomiotaan loikkaamalla. Pahaksi onneksi Eero kuitenkin loikkasi niin pitkälle tädin eteen ja lähti juoksemaan minua kohti, ettei tädillä ollut enää mitään mahdollisuutta pysyä mukana.

Täpläpeppu

Sitten Eero laukkaili ympäri pihoja naru jaloissaan. Kaikki vapaana olleet tädit kerääntyivät hänen ympärilleen ihastelemaan hänen tosi lennokkaita liikkeitään. Vautsivau! Ei ihme, että hän halusi niitä esitellä niin suurelle yleisölle. Lisäksi Eero joutui narun takia loikkimaan tavallista enemmän. Tädit pelkäsivät, että hän kompastuu siihen ja taittaa niskansa.

Eero kuitenkin livahti tätilauman välistä ja lähti juoksemaan kohti laidunta, jonne pikkumusta ja hänen emänsä olivat jääneet. Minä huutelin hänen peräänsä, mutta Eero on selvästi siinä iässä että kaverit voittavat äidin. Meidän omat tätimme menivät kipin kapin hänen peräänsä. Heitä huolestutti, että Eero eksyy ohi laitumesta maantielle ja juoksee sitä pitkin ties mihin. Ennen laidunta on pieni alamäki, josta löytyi riimunnaru. Lukkoineen päivineen ehjänä. Varsariimu oli onneksi niin hyvin suunniteltu, että sen kiinnityslenkin ompeleet olivat ratkenneet Eeron astuessa narun päälle. Sitten tädit jo näkivätkin Eeron, jolla ei ollut hädän päivää vaan hän oli jäänyt laitumen viereen syömään. Hän oli havainnut laidunaidan sähköpeikot ja muisti varoa niitä. Ja äitinsä poikana hänelle olikin jo ehtinyt tulla nälkä.

Ruokaa!

Seikkailun seurauksena varsariimu siis siirtyi historiaan, ja Eero sai alkaa käyttää isojen poikien ponikokoista riimua. Sen kanssa hän onkin kävelyttänyt tätejä taas ihan asianmukaisesti eikä tädeillekään näytä jääneen välikohtauksesta huonoja talutustapoja.