Syyskesää

Kesä on jo niin pitkällä, että se oikeastaan alkaa jo taittua syksyksi. Syksyn lähestymisen huomaakin jo melkein kaikesta. Tänä vuonna syksyinen tunnelma on hiipinyt luontoon ja samalla nuoremman tädin mieleen hiukan tavallista aikaisemmin. Syksyn tulossa on aina aika paljon haikeutta kesän jäämisestä taakse, mutta myös kutkuttava mahdollisuus uusille aluille. Koska tämä on Eeron elämän ensimmäinen syksy, hänellä on uuden vuodenajan ilmiöissä on paljon ihmeteltävää. 

Ilmat ovat jo viilenneet. Vaikka päivisin olisikin lämmintä ja aurinkoista, yöt ovat jo vilpoisia. Meidän huoneistossamme sitä ei niinkään huomaa, mutta nuorempi täti ei enää nuku ikkuna auki. Oikeastaan hän taisi unohtaa ikkunan avoimeksi pariksi yöksi liikaa, koska hän sai jo syksyn ensimmäisen kurkkukivun ja nuhakuumeen eikä ole sen takia edes ratsastanut muutamaan päivään.

Ilmassa on myös erilainen tuoksu kuin kesällä. Tuoksukin on viileämpi. Siinä on enemmän sadetta ja tuulta kuin kesällä. Myöhemmin syksyllä ilmaan nousee myös märän maan tuoksu. Kesän pitkän kuivan kauden jälkeen on taas satanut niin paljon, että vettä on kertynyt lätäköiksi. Täysihoitolan seudulla ei ole oikeastaan satanut juuri lainkaan koko Eeron elämän aikana. Siksi Eero olikin melko ihmeissään nähdessään elämänsä ensimmäiset lätäköt pari viikkoa sitten. Taluttelulenkillä nuoremman tädin kanssa hän ensin hiukan pelkäsi lätäköiden kiiltelyä ja pysähtyi tuijottamaan. Askel askeleelta hän kuitenkin uskaltautui lähemmäs ja lopulta hän olikin tosi innoissaan räiskyttelystä. Minä itsehän en voi sietää vesiroiskeita. Myös minun unelmaorini on lätäköiden suhteen ihan yhtä hienohelma vaikka muuten onkin ihan miehekäs ori. Joten nyt minua hiukan arveluttaa, voiko Eero muka ihan oikeasti olla meidän lapsemme vai menikö ihmisillä sittenkin niissä keinosiemennysjutuissa jotain sekaisin. Mutta tallikaverit ovat lohdutelleet, että lätäköissä roiskuttelu on ihan tavallista käytöstä lapsilta.

Laitumella ei roisku

Alkavan syksyn voi myös kuulla. Linnut alkavat laulaa uudelleen, mutta syksyisin laulu on haikeaa. Linnut kokoontuvat yhteen ja valmistautuvat muuttomatkoilleen. Meidän laitumemme vieressä on sähkölankoja, joilla pääskyset parveilevat. Nuorempi täti kuvitteli yhtenä päivänä kuulevansa myös kurkien ääniä. Vielä on kuitenkin hiukan aikaista kurkien parveilulle eikä niitä muutenkaan näkynyt missään. Mutta ainakin olen ihan varma, että puimurien äänet ovat jo kuuluneet lähipelloilta.

Pääskysten lähtöterminaali

Syyskesän värit syntyvät kypsyvistä viljapelloista sekä kellastuvista lehdistä. Tänä vuonna puut ovat moni paikoin kuivuneet ruskeiksi jo monta viikkoa sitten, vaikka varsinaiseen ruska-aikaan onkin vielä kuukauden verran. Minulle tämä aika vuodesta sopii hyvin, koska varsinkin tuleentuneet pellot mätsäävät minun väreihin erinomaisesti. Värianalyysissä olisin ehkä vaalea syksy. Eero taas on edelleen ihan kirjava, eikä hänen aikuiskarvansa väristä osaa vieläkään sanoa mitään täsmällistä.

Sävy sävyyn

Eeron ja vanhemman tädin syysvärit

Tämän – tai minkä tahansa – vuodenajan parasta antia ovat tietenkin sesonkiherkut. Ohdakkeet ja pujot ovat tähän aikaan vuodesta oikein herkullisia. Kaikkein parhaita herkkuja ovat tietenkin omenat. Eerokin on opetellut syömään niitä, vaikka onkin lasten tapaan ollut hiukan varuillaan uusien makujen suhteen. Ensimmäisellä kerralla hän ei suostunut ollenkaan maistamaan tätien tuomia omenia. Hän katsoi kuitenkin tarkasti, mitä minä niille tein. (Minä osaankin syödä omenat tosi taitavasti painamalla ne maata vasten ja puremalla palan kerrallaan. Ja osaan myös poimia niitä suoraan puusta, vaikka sitä en pääsekään kovin usein tekemään.) Seuraavalla kerralla Eero mutusteli pienen palan tädin kädestä, mutta näytti edelleen epäileväiseltä. Vasta kolmannella kerralla hän uskalsi itse haukata maassa olevaa omenaa. Nyt hän onkin innostunut haukkelusta niin paljon, että haukkaa palan kaikista meille tuoduista omenista. Onneksi Eeron haukkaamat palat ovat pieniä, ja suurin osa omenista jää minulle. Eero saa joka tapauksessa oman osansa tissimaidon mukana.

Tissimaito maistuu vielä,
vaikka anniskelupaikka onkin hankalasti saavutettavissa

Kesän viimeisiä ruohonkorsia

Kesäasioitakin on kuitenkin vielä hiukan jäljellä, koska loppujen lopuksihan ollaan kuitenkin vasta elokuun puolessa välissä. Täysihoitolan tämän kesän viimeinen varsa syntyi muutama päivä sitten. Tällä kertaa kaikki sujui onneksi taas ihan hyvin, ja pikkuinen ori on oikein pirteä. Lisäksi Eero on saanut kaksi uutta pikkuveljeä, kun entisen täysihoitolani tammakaverit saivat omat varsansa unelmaorini kanssa. Unelmaorihan piti entisessä täysihoitolassa varsinaista haaremia, mutta onneksi me tammat pysyimme silti ihan hyvässä sovussa. Pikkuveljistä lisää täältä. 

Paljon onnea kaikille uusille pikkupojille, heidän emilleen ja ihmisilleen!