Olen opettanut varsaa
olemaan hevosiksi. Se tarkoittaa esimerkiksi hevosten välistä
rapsuttelua. Parin viime päivän aikana hän on alkanut oppia, että
kun minä rapsutan häntä, kuuluu rapsuttaa takaisin. Aikaisemmin
hän kyhnytti omaa etujalkaansa. Tai seinää. Tekniikassa on
edelleen hiomisen varaa, sillä hän käyttää pelkkiä hampaita
eikä vielä osaa pyörittää ylähuulella. Mutta hän varmasti
oppii ylähuulen käytön ahkeralla harjoittelulla. Ylähuulta voi
tietysti käyttää myös monenlaisiin muihin asioihin. Ihmisillähän
on niin surkeasti, että heidän huulensa ovat täysin
alikehittyneet. Sen tähden heidän tarvitsee käyttää käsiä ja
kävellä pelkillä takajaloilla. Varsalla on sentään paljon
paremmat lähtökohdat!
Hevosiksi olemiseen
kuuluu tietysti tärkeänä osana myös taito käsitellä ihmisiä.
Koska minä olen onnistunut omien tätieni kouluttamisessa aika
hyvin, osaan antaa koulutusvinkkejä myös varsalle. Ennen
kuin tädeistä tuli minun tätejäni, muut hevoset olivat
kouluttaneet heitä jo parikymmentä vuotta. Perustyö heidän
kanssaan oli siis jo pitkälti tehty. Mutta aikaisemmat kouluttajat
olivat olleet enimmäkseen ratsastuskouluhevosia eli tätien ja
setien kouluttamisen ammattilaisia, joten minullekin ihan näin
amatööripohjalta jäi haastetta ihan riittävästi. Ja nyt varsa
saa jatkaa siitä, mihin minä olen tähän asti päässyt.
Koska onnistunut tätien
käsittely lähtee aina talutusharjoituksista, on varsa päässyt
tekemään niitä parina päivänä. Hän on toki onnistuneesti
taluttanut tätejä tallin ja tarhan välillä heti ensimmäisestä
päivästä alkaen, mutta nyt hän kävi kouluttamassa tätejä ihan
oikeasti kentällä.
Talutusharjoituksissa ja
muussakin kouluttamisessa kannattaa olla johdonmukainen ja pysyä
rauhallisena, vaikka tädit eivät välttämättä heti ymmärtäisi
mitä heiltä vaaditaan. Harjoittelukerrat kannattaa myös pitää
lyhyinä, koska tädit eivät aina jaksa keskittyä kovin pitkää
aikaa kerrallaan. Mieluummin kannattaa tehdä useita lyhyitä
toistoja. Tärkeintä on muistaa, että suuttuminen ja pakottaminen
on aina huono ratkaisu. Pattitilanne kannattaa mieluummin nollata, vaikka
opeteltava asia ei olisikaan mennyt tädillä perille.
Tätien parhaana
koulutuskeinona pidetään toivotun käytöksen vahvistamista eli
palkitsemista sekä epätoivotun käytöksen vaimentamista. Paras
keino vaimentamiseen on jättää ei-toivottu käytös huomiotta.
Tädeillä on myös joitain lajityypillisiä ominaisuuksia, jotka
pitää koulutuksessa ottaa huomioon.
Minun kokemukseni mukaan
tätien pahimmat ongelmakohdat taluttamisessa ovat vetäminen,
huitominen, tökkiminen, hidastelu ovissa sekä yleisesti se, että
täti ei ymmärrä antaa taskussaan olevaa namia. Konstini näiden
käytösongelmien ratkaisuun ovat seuraavat:
- Jos täti vetää narusta, hidasta vauhtia, niin täti lakkaa vetämästä.
- Jos täti huitoo kädellä tai narulla naaman edessä, pysähdy tai peruuta, niin täti lopettaa huitomisen.
- Jos täti tökkii ryntääseen tai kylkeen, kannattaa väistää poispäin tai peruuttaa, niin täti ei ylety tökkimään.
- Jos täti kulkee oviaukoista liian hitaasti ja meinaa jäädä jalkoihin, hidasta vauhtia tai jopa pysähdy, niin täti pääsee paremmin pois alta.
- Jos täti ei anna namia, kannattaa pysytellä lähellä tätiä ja useimmiten pysähtyä, niin täti ehtii paremmin kaivaa namin taskusta. (Tätien motoriikka on sen verran heikko, että taskun kaivelu kovassa vauhdissa ei onnistu.)
Varsa onnistui saamaan
mukavasti hallintaan varsinkin tätien vetämisongelman. Oviaukoissa
hän jopa hieman liioitteli ja pysähtyi jo monta metriä ennen
ovia, etteivät tädit varmasti jää jalkoihin. Eniten työstettävää
hänellä on namikohdan kanssa, koska hän ei edes ole ollenkaan ymmärtänyt, että namien antaminen kuuluu tätien perustottelevaisuuteen.
Näiden aika rankkojen
koulutuspäivien jälkeen oli kohtuullista, että pääsimme tänään
laitumelle. Varsa sai poukkoilla rauhassa ja minä sain syödä
rauhassa. Nam. Pienen punaisen tamman pikkumusta varsa ja minun varsani
ujostelivat toisiaan vielä hiukan. Ei kuitenkaan varmasti kulu monta
päivää, kun he tutustuvat ja pääsevät vauhtiin pikkupoikien
leikeissä.
PS Varsalla on nyt
ihkaoikea henkilöllisyys
eikä hän ole enää paperiton. Melassivesimalja sille!
Hienon nimen poika sai! :)
VastaaPoistaKiitos! Tädit olivat miettineet valmiiksi nimivaihtoehtoja vaalealle tai tummalle orille tai tammalle. Vielä jäi siis vaihtoehtoja varastoonkin :)
PoistaAivan mahtavaa taas! työpäivä alkoi tällä ;)
VastaaPoistaTyöpäivän piristämisessä kaikki keinot on sallittu :D
PoistaTosi kiva blogi kun on noita linkkejä tekstin joukossa...
VastaaPoistaKiitos! Kiva saada uusia lukijoita!
Poista