Puuh!

Varsa on vieläkin mahassa.

Eilen oli minun syntymäpäiväni. Täytin 11 vuotta. Olen siis varhaisessa keski-iässä oleva tamma. Ensisynnyttäjäksi en ole nuori, mutta ehtisin ihan hyvin saada vielä kymmenkunta varsaa, jos oikein töpinäksi laittaisin. Ja jos edes tämä ensimmäinen tulisi jo ulos mahasta. Olisikin tosi rankkaa, jos mahaan kertyisi kymmenen varsaa. Silloin maha kasvaisi niin isoksi, etteivät jalat enää ylettyisi maahan. Onneksi sellaista ei ole kuulemma ikinä tapahtunut.

Syntymäpäivän juhliminen jäi vähäiseksi, koska olin aika nuutunut. Olin koko päivän ollut tarhassa hiukan kipuilevan näköinen. Kun pääsin tätien kanssa sisälle huoneistooni, olin ihan väsynyt ja nuokuin pää nuoremman tädin kainalossa. Välillä maistelin kyllä vähän heiniä. En edes jaksanut vielä tätejä kävelylle. Yksikseni karsinassa roikotin päätä melkein maassa ja nakkelin vähän niskojani. Ihmiset sanoivat, että kyse on ehkä varsan isommista liikkeistä tai ensimmäisistä supistuksista.

Tädit olivat melko varmoja, että varsa syntyy viimeistään tänään. Heistä olisi ollut mukavaa, jos varsa olisi sattunut syntymään samana päivänä kuin minä. Mutta varsapa huijasi! Hän halusikin ihan ikioman syntymäpäivän ja jäi vielä odottelemaan. Tänään olin taas ihan pirteä. Tissit ovat kyllä jo niin täynnä ja peräpää niin hyytelöä, ettei millään voi mennä enää monta päivää.

Syntymäpäivän lisäksi eilen vietettiin kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Sen tarkoituksena on saada ihmiset hyväksymään omat vartalonsa. Sehän sopii mainiosti minun synttäriteemakseni, koska en ikinä vertaile vartaloani muihin tammoihin tai ole tyytymätön ulkonäkööni. Lehdissä ja netissä on paljon kuvia säihkysäärisistä tammoista, jotka voisivat luoda ulkonäköpaineita ja ahdistusta. Mutta jätän kuvat katsomatta, niin ei ahdista yhtään. Suosittelen muillekin! Paitsi juuri nyt voisin kyllä laihduttaa varsan verran. Mutta aloitan sen vasta huomenna. Tai ylihuomenna.