Varsa on vieläkin mahassa.
Eilen oli minun
syntymäpäiväni. Täytin 11 vuotta. Olen siis varhaisessa keski-iässä oleva tamma. Ensisynnyttäjäksi en ole nuori,
mutta ehtisin ihan hyvin saada vielä kymmenkunta varsaa, jos oikein
töpinäksi laittaisin. Ja jos edes tämä ensimmäinen tulisi jo
ulos mahasta. Olisikin tosi rankkaa, jos mahaan kertyisi kymmenen
varsaa. Silloin maha kasvaisi niin isoksi, etteivät jalat enää
ylettyisi maahan. Onneksi sellaista ei ole kuulemma ikinä
tapahtunut.
Syntymäpäivän
juhliminen jäi vähäiseksi, koska olin aika nuutunut. Olin koko
päivän ollut tarhassa hiukan kipuilevan näköinen. Kun pääsin
tätien kanssa sisälle huoneistooni, olin ihan väsynyt ja nuokuin
pää nuoremman tädin kainalossa. Välillä maistelin kyllä vähän
heiniä. En edes jaksanut vielä tätejä kävelylle. Yksikseni
karsinassa roikotin päätä melkein maassa ja nakkelin vähän
niskojani. Ihmiset sanoivat, että kyse on ehkä varsan isommista
liikkeistä tai ensimmäisistä supistuksista.
Tädit olivat melko
varmoja, että varsa syntyy viimeistään tänään. Heistä olisi
ollut mukavaa, jos varsa olisi sattunut syntymään samana päivänä
kuin minä. Mutta varsapa huijasi! Hän halusikin ihan ikioman
syntymäpäivän ja jäi vielä odottelemaan. Tänään olin taas
ihan pirteä. Tissit ovat kyllä jo niin täynnä ja peräpää niin
hyytelöä, ettei millään voi mennä enää monta päivää.
Syntymäpäivän lisäksi
eilen vietettiin kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Sen tarkoituksena on saada ihmiset
hyväksymään omat vartalonsa. Sehän sopii mainiosti minun
synttäriteemakseni, koska en ikinä vertaile vartaloani muihin
tammoihin tai ole tyytymätön ulkonäkööni. Lehdissä ja netissä
on paljon kuvia säihkysäärisistä tammoista, jotka voisivat luoda
ulkonäköpaineita ja ahdistusta. Mutta jätän kuvat katsomatta,
niin ei ahdista yhtään. Suosittelen muillekin! Paitsi juuri nyt
voisin kyllä laihduttaa varsan verran. Mutta aloitan sen vasta
huomenna. Tai ylihuomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti