Eilen oli elämäni
varmasti rankin päivä. Varsa nimittäin päätti lopulta syntyä.
Pääsin siis viettämään äitienpäivää, vaikka ei se kyllä
mitään juhlaa ollut.
Edellisen päivän
aikana tissien päihin oli ilmestynyt vahatipat, jotka yleensä
tulevat noin vuorokauden ennen synnytystä. Ne näyttivät kuulemma
aika paljon sokerikiteiltä. Sen tähden täysihoitolan emäntä kävi
katsomassa minua jo aamuyöllä, ja olinkin kipuileva ja kakkailin.
Yhdeksän aikoihin hän laittoi tädeille viestin, että varson
varmaan parin tunnin sisään ja että saan jäädä päiväksi
sisälle huoneistoon. Kun kaikki kaverit olivat ulkona, aloin
kuitenkin hirnua niin paljon, että minutkin lopulta vietiin ulos.
Samaan hässäkkään tulivat tädit.
Iltapäivätorkut |
Täysihoitolan emäntä
ja tädit olivat valmiina ottamaan minut sisälle heti, jos alan
piehtaroida tai muuten näyttää synnyttävältä. Aamupäivällä
ei tapahtunut mitään. Sain päiväheinät. Ei mitään. Nuokuin
iltapäivän. Ei mitään. Mahassa ei kyllä tuntunut yhtään
mukavalta. Kuovin aina välillä ja otin muutaman askeleen. Onneksi
sain olla ulkona ja kävellä.
Vanhempi täti lähti
hakemaan ruokaa, ja nuorempi täti vähän väliä kurkkimassa
tissejä ja hännänalusta. Myös tarhakaveri yritti tulla
haistelemaan takapuolta. Hän rauhoitteli minua, että tämä on nyt
sitä varsomista. Nuorempi täti rapsutteli päätäni, ja se
tuntuikin aika mukavalta. Hän teki myös kevään ensimmäisen
pääskyshavaintonsa, mutta tällä kertaa se ei kiinnostanut minua
pätkääkään.
Iltapäiväheinät
tarjoiltiin minulle varmuuden vuoksi sisällä huoneistossa. Niiden
jälkeen aloin uudestaan kakkia ja tyhjentää mahaa. Kakkaa tuli
niin paljon, että luulin varsankin jo tulevan samaan syssyyn. Mutta
ei se tullut. Tädit kuluttivat aikaa lukemalla samaa sanomalehteä
uudestaan ja uudestaan. Sitten olikin jo iltaheinien ja kaurojen
aika. Syötyäni ajattelin, että huhhuh. Oli ollut niin rankka
päivä, että uni olisi jo maittanut.
Ja eikös varsa
päättänyt tulla juuri silloin!
Vatsaa väänsi ihan
kamalasti. Hinkkasin takapuolta ja kaulaa seiniin ja ruokakuppeihin
ja joka paikkaan. Piehtaroin. Sitten oli pakko mennä makuulle ihan
pitkin pituuttani. Ähisin ja yhtäkkiä jotain tuli ulos back
there. Luulin, että se oli maailman valtavin tsunamipissa, mutta
ihmiset sanoivat sen olleen sikiövesi. Ähisin lisää ja jotain
muuta alkoi tulla ulos. Ne olivat kuulemma etujalat. Nousin ylös ja
menin takaisin makaamaan pari kertaa. Ei helpottanut yhtään.
Ensiminuutit |
Tähän asti olen
kuvitellut, että sulkutaivutus ravissa on rankinta, mitä voi olla.
Siinäkin joutuu välillä ähkimään. Mutta ei se ollut mitään
synnyttämiseen verrattuna. Tämän jälkeen ratsastustreenit menevät heittämällä. Ihmisille joudutaan
synnytysvalmennuksissa opettamaan oikeanlaista hengittämistä, mutta
minulta se kävi ihan luonnostaan. Vähän aikaa vielä puhisin ja
lopulta tuntui, että varsa pullahti ulos. Nousin äkkiä seisaalleni
ja olin ihan pökertynyt.
Ai niin se varsa! |
Unohdin melkein koko
varsan, kunnes täysihoitolan emäntä käänsi minut katsomaan.
Nuorempi täti oli jo kuivaamassa häntä pyyhkeellä. Ja vooooooi!
Varsa oli ihana! Höhöhöhöhöö. Hän on ihan isänsä näköinen
ja oli heti alusta asti yrittämässä sisukkaasti jaloilleen.
Hänellä on tosi pitkät jalat, ja ihmisten täytyikin hiukan
auttaa. Ja minun piti olla tosi varovainen, etten sotke häntä.
Vooooi! |
Koipeliini |
Tissille menemisessä
oli hiukan hankaluuksia, koska hän ei oikein ymmärtänyt laskea ja
kääntää päätään oikeaan paikkaan. Hän olisi mieluummin
imenyt täysihoitolan emännän nenää. Onneksi hän kuitenkin oppi
syömisjutun nopeasti. Selvästi äitinsä poika.
Tässä kohtaa ihmiset
huokaisivat helpotuksesta ja lähtivät koteihinsa. Minä ja varsakin
aloimme nukkua. Uni maittoi.
aaaaa, IHANAAA <3 !!!
VastaaPoistaOnnea!
VastaaPoistaOnnea Sävylle ja koko perheelle!
VastaaPoistaMahtavaa.. upeetaaa. Onnea suuresti Pienelle Koipeliinille, Sävylle,tädeille ja kaikille asianosaisille**t. atta
VastaaPoistaPaljon kiitoksia onnitteluista! Kaksi ensimmäistä päivää ovat sujuneet hienosti <3
VastaaPoista