Rajat ja rakkautta

Olemme laidunlomailleet jo toista viikkoa, ja meillä on oikein mukavaa. Laumassa on pieni punainen tamma varsoineen, tarhakaverini iso musta tamma sekä varsa ja minä. Ihmiset rakensivat meitä varten pellolle ihkauuden laitumen, jossa onkin paljon syötävää. Yhtenä päivänä täysihoitolan isäntä puuhaili siellä vähän aikaa, minkä jälkeen sinne ilmestyi myös lähde. Hänen täytyy olla jonkin sortin poppamies, koska hän osaa taikoa vettä. Vau!

Laitumella olon ainoana haittana ovat paarmat ja muut ötökät. Ne hiukan kiusaavat, mutta onneksi en ole kovin herkkä. Varsa kyllä yrittää kyhnytellä itseään minuun aika erikoisilla tavoilla, mutta se on hänelle hyvää notkeusharjoittelua. Tädit laittavat minuun aina iltaisin parfyymiä, joka helpottaa kutinaa ja häätää ötököitäkin. Siinä on pikiöljyä ja ruokaöljyä suunnilleen sekoitussuhteessa 1:10. Sama parfyymi on todettu tehokkaaksi hoitokeinoksi myös kesäihottumassa. Silloin sekoitussuhde vain pitää olla vahvempi 1:1.

Huis-hais ötökät!

Öiksi pääsemme sisälle nukkumaan. Vaikka olenkin näin maatiainen ja luonnonläheinen, täytyy myöntää, että ympärivuorokautinen luonnon armoilla oleminen on aika rankkaa. Varsinkin kun on vielä varsakin vahdittavana. Gepardileijonat eivät nuku koskaan, joten itsekin on pakko pysyä valppaana.

Möö, nukuttaisi minuakin.

 
Useimmat ihmisäidit tietävät, millaista on jatkuva univaje ihmisenpoikasten kanssa. Alkaa kiukuttaa ja itkettää ja kaikki on ihan pilalla ja sitä rataa. Pikkuvarsan kanssa on aika sama. Paitsi että varsa yrittää lisäksi hypätä selkään ja purra korvia, heti kun muuten meinaisi torkahtaa. Ja hän yrittää edelleen välillä kulkea minun mahani alta tai jopa takajalkojen välistä. Ärsyttävää. Pitkään jaksoin olla kärsivällinen ja vetää mahaa sisään. Ajattelin, että napa kohti selkärankaa on hyvä pilatesharjoitus. Nyt varsa on kuitenkin jo niin iso, etten millään pysty vetämään vatsaa riittävästi sisään. Eilen varsa oli taas tunkemassa mahan ali, muttei mahtunut. Siksi minun piti tehdä ihan uudenlainen pilatesliike ja nostaa takajalka sivuun. Sitten kyllä myös komensin varsaa luimistamalla korvia ja vähän irvistämällä. Joku roti sentään pitää olla.
 

Molemmat varsat oppivat muutenkin jatkuvasti lisää laumaelämän perusteita ja sosiaalisia taitoja. He oppivat tammoilta hevosten viestintää ja sitä, miten kannattaa käyttäytyä. Jos he tulevat liian lähelle muita kuin emäänsä, näytämme heille stop-merkkejä. Ensimmäinen stop-merkki on korvien luimistaminen. Jos he eivät ymmärrä, tehostamme viestintää irvistämällä tai nostamalla takajalkaa. Jos nekään eleet eivät mene perille, otamme muutaman hyökkäysaskeleen heitä kohti tai potkaisemme jalalla. Viimeistään siinä vaiheessa he juoksevat kauemmas ja naksuttelevat suutaan. He oppivat nopeasti, mutta unohtavat välillä ihan yhtä pian.

"Oho, mitä äiti tekee?" Pieni punainen piehtaroi.

 

"Saako tulla?"

"Kauemmas!"

Varsat ovat myös aika kiinnostuneita toisistaan ja leikkivät välillä juoksuleikkejä. Pikkumusta on sen verran vanhempi, että haluaisi myös vähän painia. Silloin joudun keskeyttämään leikin ja ajamaan hänet pois, koska minun mielestäni oma varsani on vielä liian pieni painimaan. Vaikka kooltaan hän on kyllä jo selvästi isompi.

Iso musta tamma odottaa vieläkin omaa varsaansa. Varsa syntyy ehkä noin viikon päästä. Odotellessa hän yritti adoptoida minun varsani. Se ei haitannut minua yhtään, koska olemme bestiksiä. Ihanaa! Ja apu lastenhoitoon on aina tervetullutta.

"Kukas täällä?"

Täysihoidossa

Tähtipäät

Tasatahtiin