Poikien leikit

Kaverit

Juhannuksen yöttömänä yönä saimme taas täysihoitolaan uuden asukkaan, kun mustan bestikseni varsa päätti lopulta tulla ulkomaailmaan. Varsaa olikin jo odoteltu, koska kantoaika oli jo kymmenisen päivää pidempi kuin hänen aikaisemman varsansa kohdalla. Yleensähän tammat varsovat joka kerran suunnilleen samoilla tiineysvuorokausilla. Mutta häntä ei tällä kertaa huvittanut aikaisemmin. Siispä paljon onnea tuoreelle äidille ja varsalle!

Hänellekin syntyi ruunikko orivarsa. Täysihoitolassa on tänä vuonna menossa todellinen tummien orien värisuora. (Pari viikkoa sitten nimittäin myös täysihoitolan emännän omistama muualla asuva tamma varsoi ruunikon orin.) Tämä uusin tulokas on nyt pari kuukautta nuorempi kuin ensimmäisenä syntynyt pikkumusta ja puolisentoista kuukautta Eeroa nuorempi. Toivottavasti hänkin pääsee mukaan porukkaan kunhan hiukan kasvaa ja vahvistuu. Loppukesästä täysihoitolaan odotetaan syntyväksi vielä kahta suomenhevosvarsaa. Saa nähdä, pysyykö tummien orien linja silloinkin vai tuleeko joukkoon jo tammavarsojakin.

Yksi ihmisten iänikuisista väittelyistä koskee sitä, ovatko sukupuolten väliset erot synnynnäisiä vai opittuja. Eli leikkivätkö pojat autoilla ja tytöt nukeilla, koska heidän X- tai Y-kromosominsa määräävät niin vai koska ympäristö kannustaa heitä siihen. 

Nuorempi täti on lukenut paljon kirjoja, joissa sanotaan sukupuoliroolien olevan kulttuurisidonnaisia eli riippuvaisia ajasta ja paikasta. Esimerkiksi eräs ranskalainen täti on kirjoittanut: ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan.” Sen ajatuksen mukaan ihmiset siis omaksuvat omassa kulttuurissaan vallitsevan tavan olla nainen tai mies. Ympäröivät ihmiset pitävät erilaista käytöstä ja toimintaa hyväksyttävänä eri sukupuolille ja näin ollen vahvistavat oikeanlaista toimintaa usein täysin tiedostamattaan. Pojat ovat poikia, koska heidän annetaan olla poikia tai jopa kannustetaan siihen.

Jälleen kerran hevosten elämä on paljon yksiselitteisempää. Sukupuoliero on selvästi synnynnäinen asia, sillä orien ja tammojen käytös eroaa jo pikkuvarsasta lähtien. Orit purevat, tammat potkivat. Orit nahistelevat, tammat kyhnyttävät. Eerokin puree ja nahistelee paremman puutteessa minun kanssani, vaikken yhtään kannusta häntä siihen. Päinvastoin yritän komentaa. Mokoma kakara!

Nyt tosin pääsen jo vähän vähemmällä, koska Eero ja pikkumusta ovat aloittaneet aikamoisen paininujakoinnin. Minua ei enää haittaa, vaikka Eerokin leikkisi hurjempia poikien leikkejä. Pääasia, ettei hän ole jatkuvasti minun kimpussani. Eero oli pitkään melkoinen mammanpoika ja pysytteli minun kyljessäni turvassa pikkumustan painiyrityksiltä. Pikkumusta taas seisoi noin kymmenen metrin päässä tarkkailemassa tilannetta ja juoksi heti Eeron kimppuun, jos Eero jäi hiukan kauemmas minusta. Sitten he juoksivat pari kierrosta Eero edellä ja pikkumusta perässä, kunnes Eero pääsi taas minun helmoihini turvaan.

"Äitiii, toi kiusaa!"

"Jos hiukan keulin, en näytä ihan niin mamolta."

Kipin kapin äidin suojiin

Viimeisen viikon aikana Eero on kuitenkin vahvistunut ja muutenkin hiukan itsenäistynyt. Ensin hän ei heti lähtenytkään karkuun vaan ryhtyi vastapainiin. Pari päivää sitten hän pääsi nujuamisessa jopa sen verran niskan päälle, että pikkumusta joutuikin vuorostaan lähtemään karkuun ja lopulta oman emänsä suojiin. Tällä hetkellä he ovat aika tasaväkisiä painikavereita. Eero on paljon isompi, mutta pikkumusta on puolestaan tosi nopea. Leikkiminen tekee pojille tosi hyvää.

"Taas se tulee pureksimaan!"

"Mutta nytpä minä näytän!"

"Tästä saat!"

"Ja vielä tästäkin!"

"Ja kuka nyt on mamo? Lällislää!"

Sukupuolierot säilyvät myös aikuisilla hevosilla. Orit ja ruunat siirtävät painimisenergiansa ihmisten liikuttamiseen ratsain tai kärryillä, kun taas tammat keskittyvät mieluiten syömiseen. Monet suorituskeskeiset hevosihmiset karttavat tammoja, koska pitävät tammoja hankalina ja sopimattomina suoritushevosiksi. Sitten taas oikein taitavat hevosihmiset tietävät, että tammoja käsitellessä pitää vain käyttää hiukan enemmän päätä kuin voimaa. Raavaiden raviäijien ohje on, että tammaa ei saa treenatessa prässätä liikaa. Tammojenkin kanssa saavuttaa menestystä, mainetta ja kunniaa, mutta parempi keino siihen on pitää tammaa hyvänä ja syöttää makupaloja. Olen iloinen, että minunkin tätini ovat ottaneet nämä neuvot tosissaan.

Aidan takana naapurilaitumella laiduntaa tällä hetkellä oikea äijälauma eli kaksi viiden aikuisen ruunan porukkaa. Se on hyvä, koska nyt pikkupojat saavat heistä aikuisten mieshevosten mallia. Varsat näkevät, että loppujen lopuksi myös aikuisten uroshevosten elämässä machoilu jää taka-alalle. Heidänkään elämänsä ei ole pelkkää painimista, vaan hekin keskittyvät pääosin syömiseen ja muuhun kaveeraamiseen.

Eläköön se pieni ero, joka lopulta on aika pieni!