Perjantaina
jalkahoitajasetä kävi katsomassa minua ja Eeroa. Minähän olen
ollut paljain varpain nyt jo puolisentoista kuukautta. Kengät
otettiin pois ennen Eeron syntymää, koska ihmiset pelkäsivät,
että saatan toheluuksissani talloa varsan. Törkeää aliarviointia!
Tietenkään en sotke lastani! Paitsi jos ihan rehellisiä ollaan,
muutaman kerran ruoka-aikaan oli aika lähellä. Oho. On kai ihan
ymmärrettävää, että nälkäisenä havaintokyky ja reaktionopeus
kohdistuu yksinomaan ravintoon. Kenellä tahansa. Vahinkojen
välttämiseksi oli siis ihan hyvä, että olin paljasjalkaisena.
Silloin ensinnäkin tuntee paremmin, mihin on astumassa, ja
toisekseen paljas kavio ei tee niin pahaa vahinkoa.
Välillä kaviot ehtivät
jo lohkeilla aika pahan näköisiksi. Jalkahoitajasetä kuitenkin
sanoi, että lohkeamia on ainoastaan vanhoihin naulanreikiin asti.
Hän siis vuoli repaleiset osat pois, ja nyt minulla on taas ihan
siistit ja hoidetut kesäjalat. Saan jatkaa kengätöntä elämää
vielä kuukauden verran. Ooooh, olen villihevonen!
Myös Eeron jalat
tarkastettiin. Jalkahoitajasetä kävi häntä katsomassa ensimmäisen
kerran jo noin viikon ikäisenä. Silloin hän vuoli hiukan
etukavioiden ulkosyrjiä, koska hänen mukaansa jalkojen ulommaiset
jänteet olivat tiukat. Kun kavio madaltui ulkoreunalta, jänne
pääsee venymään ja jalat kasvavat suoriksi. Tädit ovat hirmuisen
tyytyväisiä, että täysihoitolan vakiojalkahoitaja on
huippuammattilainen ja että meidän jalkamme ovat niin taitavissa
käsissä.
Uudemmalla kerralla
jalkahoitajasetä sanoi Eeron etujalkojen olevan nyt paremmat, mutta
sen sijaan takajalat vaativat hiukan silmälläpitoa. Kintereet ovat
sen verran väljät, että Eero saa toistaiseksi liikkua ainoastaan
kovalla alustalla. Laidun on hyvä pohja, mutta kenttä liian pehmeä.
Pehmeällä pohjalla jalkojen hallinta on nimittäin hankalampaa ja
rasittaa suotta nivelten tukikudoksia. Eli nyt emme toistaiseksi
pääse rallittamaan kentälle kuten näissä viime tiistaina
otetuissa kuvissa. Silloin ihmissukulaistädit kävivät
tervehtimässä meitä ja heistä nuorempi otti myös kuvia
vauhdikkaista muuveistamme. Kuvat (c) Lilli.
Tätien taluttaminen sujuu jo. |
Pientä irrottelua. |
Kylki kyljessä. |
Polvi nousee ja laukka pyörii. |
Nuorempi täti taas
valittaa, että hänkin tarvitsee jumppaa. Yleensähän minä
jumppautan häntä ratsastuksella melkein joka päivä. Sen ansiosta
hänen selkänsä ja niskansa pysyvät vetreinä. Mutta nyt minun
äitiyslomani takia hän on kuulemma ihan jumissa. Onneksi
täysihoitolassa yksi kaverini
on jumppauttanut häntä pari kertaa. Täti oli tyytyväinen, kun
pääsi ratsastamaan ja sai selkäjuminsa helpottamaan. Lisäksi tämä
hänen sijaisjumpparinsa on aika komea! Hän on juuri sellainen tumma
ja pitkäjalkainen kuin sykähdyttävän uroshevosen minusta tuleekin
olla. Nyt hän on vieläpä päässyt laitumelle ihan tammalaitumen
viereen, joten minullakin on silmäniloa. Tällä videolla
voitte itsekin ihailla hänen entréetään laitumelle. Tilanne
aiheutti sen verran hämminkiä, että videon lopussa myös minä ja
Eero näymme taustalla säntäilemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti