sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Jalkahoitoa ja jumppaa

Perjantaina jalkahoitajasetä kävi katsomassa minua ja Eeroa. Minähän olen ollut paljain varpain nyt jo puolisentoista kuukautta. Kengät otettiin pois ennen Eeron syntymää, koska ihmiset pelkäsivät, että saatan toheluuksissani talloa varsan. Törkeää aliarviointia! Tietenkään en sotke lastani! Paitsi jos ihan rehellisiä ollaan, muutaman kerran ruoka-aikaan oli aika lähellä. Oho. On kai ihan ymmärrettävää, että nälkäisenä havaintokyky ja reaktionopeus kohdistuu yksinomaan ravintoon. Kenellä tahansa. Vahinkojen välttämiseksi oli siis ihan hyvä, että olin paljasjalkaisena. Silloin ensinnäkin tuntee paremmin, mihin on astumassa, ja toisekseen paljas kavio ei tee niin pahaa vahinkoa.
Välillä kaviot ehtivät jo lohkeilla aika pahan näköisiksi. Jalkahoitajasetä kuitenkin sanoi, että lohkeamia on ainoastaan vanhoihin naulanreikiin asti. Hän siis vuoli repaleiset osat pois, ja nyt minulla on taas ihan siistit ja hoidetut kesäjalat. Saan jatkaa kengätöntä elämää vielä kuukauden verran. Ooooh, olen villihevonen!
Myös Eeron jalat tarkastettiin. Jalkahoitajasetä kävi häntä katsomassa ensimmäisen kerran jo noin viikon ikäisenä. Silloin hän vuoli hiukan etukavioiden ulkosyrjiä, koska hänen mukaansa jalkojen ulommaiset jänteet olivat tiukat. Kun kavio madaltui ulkoreunalta, jänne pääsee venymään ja jalat kasvavat suoriksi. Tädit ovat hirmuisen tyytyväisiä, että täysihoitolan vakiojalkahoitaja on huippuammattilainen ja että meidän jalkamme ovat niin taitavissa käsissä.
Uudemmalla kerralla jalkahoitajasetä sanoi Eeron etujalkojen olevan nyt paremmat, mutta sen sijaan takajalat vaativat hiukan silmälläpitoa. Kintereet ovat sen verran väljät, että Eero saa toistaiseksi liikkua ainoastaan kovalla alustalla. Laidun on hyvä pohja, mutta kenttä liian pehmeä. Pehmeällä pohjalla jalkojen hallinta on nimittäin hankalampaa ja rasittaa suotta nivelten tukikudoksia. Eli nyt emme toistaiseksi pääse rallittamaan kentälle kuten näissä viime tiistaina otetuissa kuvissa. Silloin ihmissukulaistädit kävivät tervehtimässä meitä ja heistä nuorempi otti myös kuvia vauhdikkaista muuveistamme. Kuvat (c) Lilli.
Tätien taluttaminen sujuu jo.

Pientä irrottelua.

Kylki kyljessä.

Polvi nousee ja laukka pyörii.
Lisäksi Eero sai jalkahoitajalta ohjeet omaan jumppaohjelmaan. Nyt tädit äheltävät hänen etujalkojaan venytellen. Nuorempi täti venyttää jalkaa suorana eteen, ja vanhempi täti pitää riimusta kiinni, ettei Eero häivy, pureksi tai hyppää nuoremman tädin niskaan. Se näyttää aika hölmöltä, mutta olen tyytyväinen, kun saan sen hetken olla itse rauhassa Eeron puremiselta ja hyppimiseltä.
 
Nuorempi täti taas valittaa, että hänkin tarvitsee jumppaa. Yleensähän minä jumppautan häntä ratsastuksella melkein joka päivä. Sen ansiosta hänen selkänsä ja niskansa pysyvät vetreinä. Mutta nyt minun äitiyslomani takia hän on kuulemma ihan jumissa. Onneksi täysihoitolassa yksi kaverini on jumppauttanut häntä pari kertaa. Täti oli tyytyväinen, kun pääsi ratsastamaan ja sai selkäjuminsa helpottamaan. Lisäksi tämä hänen sijaisjumpparinsa on aika komea! Hän on juuri sellainen tumma ja pitkäjalkainen kuin sykähdyttävän uroshevosen minusta tuleekin olla. Nyt hän on vieläpä päässyt laitumelle ihan tammalaitumen viereen, joten minullakin on silmäniloa. Tällä videolla voitte itsekin ihailla hänen entréetään laitumelle. Tilanne aiheutti sen verran hämminkiä, että videon lopussa myös minä ja Eero näymme taustalla säntäilemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti