Hyvää Kalevalan päivän iltaa!
Kalevala on suomalaisten kansalliseepos eli kokoelma muinaista kansanrunoutta,
jonka vaikutus näkyy nykykulttuurissakin.
Vastaavia eepoksia on monilla muillakin kansoilla. Eepokset pitävät
sisällään myyttejä eli selityksiä maailman synnystä ja
muista merkittävistä tapahtumista. Jotkut ovat jääneet varsin
pienen piirin tuntemiksi, mutta toisista on vuosisatojen tai jopa
-tuhansien kuluessa tullut kansainvälisiä hittejä. Ihan ilman
juutuubia. Kiinnostavaa on, että monissa mytologioissa on
samantapaisia selityksiä maailmankolkasta riippumatta. Esimerkiksi
valtavia puita tai vedenpaisumuksia. Loppujen lopuksi siis ihmisten
kansalliset kulttuurit ovat pintasilausta, jonka alla on heidän
lajityypillinen tapansa tarkastella ja selittää maailmaa.
 |
| Kalevalainen sotaratsu. Eiku, oho! Se onkin sienalainen fresco. Simone Martini 1330 |
 |
| Kullervon sotaanlähtö. Akseli Gallen-Kallela 1928 |
Meillä
hevosilla ei ole eepoksia ollenkaan. Me tiedämme asiat riittävän hyvin muutenkin. On
turha miettiä, miten vaikkapa ruoho on syntynyt. Pääasia että
sitä on riittävästi. Muutenkaan emme pähkäile liikoja kuten
ihmiset. Välillä ihmiset pohtivat milloin mitäkin niin paljon,
että päätä alkaa pakottaa. Siksi minusta onkin ihailtavaa, miten erinomaisesti muinaiset kalevalaiset osasivat ratkaista pattitilanteet. He nimittäin arvostivat hevostensa ylivertaista
ajattelukykyä ja nykykielellä ilmaistuna ulkoistivat
ongelmanratkaisun. Tästä toimintamallista kelpaisi nykyihmisten
ottaa oppia:
Lauloi lapsi lattialla,
kasvavainen karsinasta:
”Mitä neien
itkemistä, suuresti sureksimista!
Anna huolia hevosen,
murehtia mustan ruunan,
rautasuisen surkutella,
suuripäisen päivitellä!
Hevosell' on pää
parempi, pää parempi, luu lujempi,
kaulan kaari kantavampi,
koko ruumis runsahampi.
Kalevala,
Kahdeksaskolmatta runosta
 |
| Paremmat päät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti