Talvitouhuja

Eeron ensimmäinen talvi odotutti itseään poikkeuksellisen pitkään. Koko loppusyksyn ja vielä joulukuunkin keskilämpötila pysyi plussan puolella. Ensimmäiset pakkaset tulivat vasta uuden vuoden alettua. Pitkään jatkunut muta ja pimeys alkoivatkin jo käydä voimille. Minä en voinut liikkua tarhassa ollenkaan, koska kuraroiskeet ovat maailman ällöttävimpiä. Eero ei niinkään välitä niistä. Pojat olivatkin enimmäkseen yltä päältä kurassa, koska joku oli aina hypännyt toisen selkään kuraisine jalkoineen. Pakkasten alettua tulikin kerralla hyytävää. Eerolla ja minulla on onneksi paksut talviturkit suojanamme eikä meitä paleltanut ollenkaan.

Lämpökerrasto ja untuvatakki, two-in-one

Karvagoretex suojaa tammikuun tuulelta ja tuiskulta

Mudan ja märkyyden keskellä sai kuitenkin olla tyytyväinen, että täysihoitolan huoneistot pysyivät kuivina ja viihtyisinä. Paljon kurjemmin asiat ovat metsän eläimillä. Vaikka välillä ajatus villihevosena elämisestä tuntuukin houkuttelevalta, on symbioosi ihmisten kanssa kuitenkin loppujen lopuksi ihan mukava juttu. Eero ja pikkumusta ovat marraskuun alusta asti asuneet omassa kimppakämpässään. He jäivät asumaan Eeron synnyinhuoneistoon, kun taas minä muutin takaisin siihen huoneistoon, jossa asuin ennen synnytysosastolle siirtymistä. Olen ollut pelkästään helpottunut, että saan nykyisin taas syödä ja nukkua rauhassa eikä kukaan roiku tarhassakaan hännästä tai pure korvia. 

Eerokaan ei ole yhtään kaivannut takaisin äidin helmoihin. Kaverin kanssa aika kuluu paljon paremmin. Pojilla onkin huoneistossaan välillä hurjat painit. Ruuatkin leviävät siinä hötäkässä ympäriinsä, mutta sellaistahan se teinipoikien elämä on. Varsinkin liukkailla mutakeleillä ja maan jäädyttyä kuhmuraiseksi pojat saavat painihepulin heti sisälle päästyään. He poukkoilevat ihan siitä ilosta, että jalkojen alla on pitävä pohja. Touhu ei aina näytä järin täysijärkiseltä. Humppatirallallaa vaan.
 

Poikien tarhalauman muodostaa neljän oripojan sakki. Eeron ja pikkumustan lisäksi siinä on tähtipää ja täysihoitolan emännän muualla syntynyt varsa, joka muutti meidän täysihoitolaamme loppusyksystä. Nuorin elokuussa syntynyt varsa tarhailee vielä emänsä kanssa. Pojat ovat oikein sopuisia. He syövät samasta kasasta ja päivystävät pihapiirin tapahtumia. Heillä onkin paljon katseltavaa, koska heidän tarhansa on heti ensimmäisenä täysihoitolan pihaan ajettaessa. Siinä he tottuvat ihan huomaamatta autoihin, traktoreihin, kuormureihin, trailereihin ja muihin ihmisten vekottimiin.

Kaverit
Eero ja tähtipää marraskuussa

Päivystystä marraskuussa

Pojat pituusjärjestyksessä

Eerolle on tehty nyt kaikki varsaikään kuuluvat neuvolatoimenpiteet. Eero käyttäytyi oikein urheasti, kun eläinlääkäritäti kävi pistämässä häntä pariinkin kertaan. Lisäksi passivirkailijatäti kävi tekemässä Eerolle henkilöllisyysselvityksen. Sitä varten hänet tutkittiin ihan pohjavilloja myöten. Hänen värikseen merkittiin tässä vaiheessa tummanpunaruunikko, vaikka passivirkailijatäti ei ollutkaan ihan varma, jääkö Eero täsmälleen sen värikseksi varsavillan lähdettyä. Värimääritystä voidaan kuitenkin tarvittaessa myöhemmin muuttaa. Selässä Eerolla on siima kuten isälläänkin, ja otsalta löytyi muutama valkoinen karva, mutta siinä kaikki. Tämän karvatutkinnan lisäksi Eerolle laitettiin mikrosiru ja häneltä otettiin verikoe isyyden varmistusta varten.

Tuntomerkit

Eero on myös harjoitellut tätien taluttamista. Pihassa hän osaa hienosti ja rauhallisesti viedä ihmiset paikasta toiseen. Nuoremman tädin kanssa kän on käynyt myös maneesissa, mutta siellä hänen malttinsa hiukan rakoilee. Siellä on usein toisia hevosia juoksemassa, ja silloin Eeron mielestä olisi tietysti paljon hauskempaa juosta mukana kuin harjoitella taluttamista ja paikallaan seisomista.

 

Eero on jatkanut kasvuaan kasvukäyrän ylälaidalla. Hän on nuorempaa tätiä melkein olkapäähän asti. Se tarkoittaa säkäkorkeutena suunnilleen 140 senttiä, ja siihen päälle lautaset ovat vielä muutaman sentin korkeammalla. Puolivuotislahjaksi hän sai cob-kokoisen riimun, jota on nyt säädetty jo puoleenväliin säätövaraa. Luultavasti hän saa siis full-riimunkin viimeistään yksivuotislahjaksi. Hän näyttää kuitenkin melko sorjasääriseltä ja liikkeiltään ilmavalta eikä miltään panssariajoneuvon ja lumiauran risteytykseltä.

Tuoreimmat poseeraukset

Melkein yhdeksän kuukautta

Eerolla on ihan samanlaiset ilmeet ja eleet kuin minulla, vaikka hän onkin pienempi ja erivärinen. Se on tätien mielestä tosi hassua ja söpöä. Kyllä hän on komea poika, vaikka itse sanonkin!

Pikku-Sävy <3