keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Iso vaalee

Tätien mukaan olen iso vaalea. Se tarkoittaa, että olen aika muhkea ja uhkea joka suuntaan. Kerran kävin missikisoissa, ja siellä oli monta setää mittaamassa minua. Sedät olivat varmaan nähneet hevosia ennenkin mutta haukkoivat silti henkeään: ”Ohhoh, nyt tuli iso tamma!” Sedät saivat strategisiksi mitoikseni 166-177-203 cm (säkäkorkeus – rungon pituus – rungon ympärys). Niiden perusteella laskettuna painan reilut kuusi ja puoli sataa kiloa.

Olen myös Elovena-tyyppinen blondi, koska harjani on viehättävästi laineikas ja vapaasti hulmuava. (Elokuvaväelle terveisiä, että sopisin hyvin Suomi-filmeihin. Tosin tauoille vaadin tosi hyvät tarjoilut, muuten en tosiaankaan viitsi odotella tuntikausia.)


Nuorempana minua kutsuttiin Samanthaksi. Emänikin nimi on Samantha ja kuulemma muistutan kovasti häntä. En kylläkään muista hänestä oikein mitään, koska itsenäistyin aika varhain enkä ole pitänyt häneen mitään yhteyttä sen koommin. Emäni syntymän aikoihin oli suosittu laulaja nimeltä Samantha Fox. Sama nimi tuskin on pelkkää yhteensattumaa, vaan luulen, että emäni on tainnut olla laulajan tapaan muodokas ja ehkä hiukan villikin tamma. Minulla on monta täyssisarusta. Syntymäni jälkeen emä kuitenkin jätti isän ja löysi uuden miehen. Siitä suhteesta on aika mukavasti raveissa pärjännyt pikkuvelipuoli.

Isä onkin ollut hyvin ehtiväinen herra ja saanut kolme ja puoli sataa jälkeläistä. Isä on ollut monipuolinen periyttäjä, joka on jättänyt jälkeläisilleen varhaista nopeutta, nättiä näköä sekä hyvää laukkaa ja hyppykykyä. Sisaruksissani onkin esillä suomenhevosen koko kirjo: juoksijoita, ratsuja joka lajiin sekä työ- ja valjakkoajohevosia. Minulle isältä on periytynyt ainakin vauhtia sekä samanlaiset pyörteet tukkaan ja etujalkojen korkea liike.

Nykyisin olen ratsuhevonen eli kuljetan ihmisiä selässäni. Nuoruudessa kuljetin heitä kärryillä. Olen siis ammatinvaihtaja. (Minua voi Suomi-filmien lisäksi käyttää malliesimerkkinä myös Suomen kilpailukyvyn tulevaisuusstrategioihin ja muihin vastaaviin, koska niissä elämänikäinen oppiminen on kovasti pinnalla.)


Kärryhommien lisäksi toimin nuorena merkittävässä EU-tehtävässä eli hoitamassa perinnebiotooppia. Minulla oli tosi paljon lahjoja siihen hommaan. Koska monessakin jutussa on niin, ettei pelkkä lahjakkuus riitä viemään huipulle, olin lisäksi hyvin ahkera. Ihmisten mielestä olin laidunkauden päätteeksi hurjan lihava, mutta minusta hommat pitää tehdä kunnolla jos niihin ryhtyy.

Jotain tapahtuu

Talven aikana vatsassani on tapahtunut jotain omituista. Ilmeisesti se on jotain hyvin erityistä, koska omistajanikin on päättänyt ryhtyä kirjaamaan mietteitäni.

Vatsassa on kuplinut tai möyrinyt jo monta kuukautta. Aluksi luulin oudon olon johtuvan harjaamisesta tai siitä, että naapurikarsinan ruuna katsoo päin. Olin kiukkuinen sorkkiville ihmisille ja naapurille. Viime viikkoina olen kuitenkin huomannut, että tuntemuksia on ihan koko ajan, vaikka vatsan harjaajia tai naapuria ei näkyisi mailla halmeilla. En jaksanut jatkuvasti äksyillä – alkaisi vielä pääkin särkeä luimistelusta, joten annoin olla. Olen mietiskellyt, että tuntemukset taitavatkin johtua jostain muusta. Välistä täytyy oikein laittaa silmät kiinni ja kuulostella sisäänpäin, mitä tapahtuu.

Ihmiset käyvät tunnustelemassa mahaani ja sanovat sen kasvaneen. He tuntevat ja näkevät möyrimisen jo ulospäinkin. He sanovat, että vatsassani on joku tyyppi. Huisia. Miten se sinne on joutunut? Ihmiset laskevat myös tiineysvuorokausia, joita on nyt kuulemma noin 260. Ihmisten laskujen mukaan se tarkoittaa, että jotain ratkaisevaa tapahtuu suunnilleen toukokuun alussa. Ihmisiä jännittää aika tavalla. Minua ei juuri jännitä muu kuin se, saanko varmasti ruoan silloin kuin muutkin tallikaverit vai jäänkö ilman. Tähän mennessä en ole vielä kertaakaan jäänyt ilman, mutta parempi olla tarkkana.