keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vuoden ympäri

Kuten olen aiemmin kertonut, vuodenajan vaihtelut huomaa ruokamieliteoista. Viime päivinä minä olen juuttunut helposti koivunoksien luokse. Nuorempi täti taas on juuttunut ruokakaupan salaattiosastolle. Siitä tietää, että kevät on alkanut.

Kevään tullessa myös tädin sisäinen runokello siirtyy uuteen mielentilaan. Talvisin hän lueksii mielellään Sirkka Turkan runoja, joissa on usein surumielinen ja sateisen harmaa tunnelma. Eilen valon määrä oli lisääntynyt sen rajan yli, että täti alkoi selailla Arja Tiaisen runoja. Niissä taivas on kirkas ja korkealla ja lumi kimaltaa. Tänä vuonna lumi toki ei kimalla, mutta kevättalven auringonpaisteessa sen voi silti kuvitella.

Kirjaa lehteillessä tädin silmiin osui tällä kertaa tällaista:

Hätisti murmelit koloistaan
ja ne liikkuu, vuorovedet, meret meissä,
kuunvetämät aurinkomyrskyissä.
Taivaan kappaleiden matemaattinen laulu.
Turha on talven pistää vastaan: on kevät, kellontarkka.
Hiukset suunnistaa, sarvet, kaviot, kynnet, siipien keratiini.

Arja Tiainen, Vallan Casanovat 1979


Minä muuten täytän huomenna vuoden bloggarina. Sen vuoden aikana onkin tapahtunut tosi paljon. Kiitos ja kumarrus lukijoille mielenkiinnosta!

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voi kiitos! Sävyllä on toki myös hienoja ajatuksia kirjattavaksi :)

      Poista