sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Aikaerorasitus

Ihmiset ovat sekaisin. Onneksi sentään niin päin, että aamiainen tuli tänä aamuna tuntia liian aikaisin. Samoin päiväheinät ja iltaruoka. Syksyisin ihmiset sekoavat toisin päin ja alkavat yhtäkkiä pihtailla ruokien kanssa tuntia pidempään. He väittävät sen johtuvan jostain kellojen siirtämisestä. Kummaa touhua, mutta ei kai ihmisten ymmärrystasolla olevilta eläimiltä voi odottaa täysin loogista käytöstä.

Minä olen ottanut muutaman päivän löysästi, koska torstaina eläinlääkäritäti tuli ja pisti minua. Pistämisen jälkeen on hyvä olla muutama päivä hissuksiin. Eilen vein nuoremman tädin taluttelulenkille etsimään parhaita ruohopaikkoja. Kuivan talvikäkkyrän juuressa on jo vähän tuoretta, kunhan etsii tarkasti. Kevät on niin aikaisessa, että syötävää on jo vähintään yhtä paljon kuin viime vuoden vappubuffetissa.

Tänään pääsin viemään nuoremman tädin metsään asti. En olekaan vähään aikaan vienyt häntä kävelylenkeille yksistäni vaan minulla on yleensä ollut mukana tukihenkilöhevonen omine täteineen. Tädin ulkoiluttaminen yksin on vastuullista puuhaa, koska silloin on ihan itsenäisesti vastuussa gepardileijonilta suojautumisessa. Tukihenkilöhevosen kanssa vastuu jakautuu useamman kesken ja voi ottaa paljon rennommin. Tänäänkin jouduin moneen otteeseen olemaan varuillani ja jopa tekemään muutaman äkkinäisen pakoloikan. Gepardileijonat vaanivat ainakin naapurin trampoliinin luona, kivikasassa ja pensasaidassa.

Koska tädin lenkittäminen yksistään on näin rankkaa ja vastuullista, olisi minusta usein parempi tulla suorinta tietä kotiin. Mutta silloin täti alkaa inttää vastaan, koska hänen mielestään pitäisi pysyä tiellä. Minusta tiet ovat luusereille. Minä taas olen rivakka tukkihevonen, joka raivaa tiensä läpi minkä tahansa ryteikön. Ymmärrän toki, että tädin suunnistuskyky on harjaantumaton metsäolosuhteissa, mutta on täysin käsittämätöntä ettei hän suostu oikaisemaan edes aukean pellon poikki.

Kaikista ihmisten kummallisuuksista huolimatta esimerkiksi tässä aikasekoilussa on se hyvä puoli, että sen jälkeen kevät on läsnä entistä voimakkaammin. Nyt voi alkaa odottaa tuoretta ruokaa ja hiirenkorvia. Naminam!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti