torstai 18. huhtikuuta 2013

Äitiyspakkaus

Nuorempi täti on kertonut, että vakavasti otettavissa hevosblogeissa kuuluu olla varustepostaus. Varsajutun takia varusteasioita on tarvinnut miettiä tavallista enemmän, joten minäkin teen nyt sellaisen.
Varustepostauksissa tyylitietoiset hevoset ja heidän huoltojoukkonsa esittelevät satulahuopia, blingbling-otsapantoja ja muita hienouksia, joita heillä on tai joita he haluaisivat. Minun tätini ovat sen verran kulutuskriittisiä (eli vanhanaikaisesti ilmaistuna nuukia), että ostelevat minulle aika vähän mitään turhanaikaista.
Ylivoimaisesti turhin tavarani on espanjalaiset hiuslisäkesuitset. Nuorempi täti halusi ne alunperin koristeeksi seinälleen, ja minustakin se olisivat sopivat siihen tarkoitukseen. Sen sijaan minut on muutaman kerran laitettu keekoilemaan ne päässä. Taivas miten noloa! Olen sentään maanläheinen ja maatiaisrotuinen enkä mikään etelän kekkeruusi. Lisäksi nuorempi täti on luvannut laittaa minulle timanttitiaran, jos kvaalaan SM-kisoihin. Tosin lupauksen jälkeen kvaalirajoja on kiristetty, joten siitä ei taida olla mitään huolta. Ja lieventävänä asianhaarana hänen valitsemansa tiara on sentään edes suomalainen avainlipputuote.
Normaalisti minulla on käytössä kaksi eri kantotelinettä eli satulaa tätejä varten. Yksi on kiemuraratsastukseen, toinen vauhdikasta laukkaamista ja esteiden hyppäämistä varten. Kiemurasatulan vyö alkoi kuitenkin käydä ahtaaksi jo syksyllä. Sen tähden minulle tilattiin äitiyspakkaus. Se oli kyllä tosi nuiva äitiyspakkaus. Pakkauksessa oli pelkkä vyö. Eikä mitään ruokaa! Voiko tästä tehdä kantelun peruspalveluministerille?
Vyö on nahkainen ja muotoiltu tukemaan vartalon kaaria. Sen avulla kiemurasatula mahtui päälle vielä pari kuukautta pidempään. Mutta tammikuussa alkoi taas puristaa ja satulakin rupesi luisumaan. Pelkäsin sekä kantotelineen että tädin putoavan selästä ja jouduin juoksemaan tosi kovaa, että pysyin alla. Sen jälkeen käytettiin pelkkää vauhtisatulaa, vaikka esteitä ei näkynyt missään. Koska tädit eivät enää viikkoon ole kiivenneet selkääni, ei kantotelinettäkään ole tarvinnut asentaa.
Tänään vanhempi täti oli käynyt shoppailemassa varsatarvikkeen. Hevosvarsat poikkeavat ihmisvarsoista myös siinä, että hevosvarsat eivät tarvitse vaippoja, pinnasänkyjä, potkupukuja tai muita vermeitä. Varsa ei aluksi tarvitse kuin riimun. Ja nyt hänellä on ihan oma. Se on vaaleanvihreä, joten se sopii sukupuolisensitiivisesti sekä tammalle että orille. Nyt vain odotetaan, että hän tulisi ulos ja riimu saataisiin laittaa päähän.

4 kommenttia:

  1. Moi Sävy. Olet mainio :). Mutta kuules, toi sun blogilista-bannerin linkki ei mee sun blogilista-sivuille, eli sitä klikkaamalla ei voi sua seurata. Sun linkkisi taitaa olla http://www.blogilista.fi/blogi/tilaa/103534

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saima ilmiannosta :) Sävy ei tajua digitekniikasta mitään, eikä nuorempi täti paljon enempää, mutta lyömme viisaat päämme yhteen ja yritämme ratkaista ongelman!

      Poista
    2. Nyt se toimii jotenkin. Blogilistan ohjeilla syntyy tuollainen. Täti kyllä tykkäisi enemmän nätimmästä linkistä. Sellaisiakin on joissain blogeissa näkynyt, mutta menee sormi ja kavio suuhun kun edes miettii moista dataamista...

      Poista
  2. Niinhän se menee, että äitiyspakkauksia semmoisten lemmenlomien jälkeen usein kaipaillaan :)

    VastaaPoista