perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kesä pikakelauksena

Kesä on tänä vuonna ollut erikoinen. Ensin kevät ei meinannut alkaa ollenkaan, ja sitten yhtäkkiä kesä ryöpsähtikin täydellä teholla. Nyt ovat yhtä aikaa kukassa sekä alkukesän kukat että tavallisesti vasta keskikesällä kukkivat kasvit.
Syreenit ovat jo lakastuneet, samoin pihlajankukat. Kesäkuun alkupuolella tavanomaisestikin kukkivat niittyleinikit ja kurjenpolvet ovat kukkineet jo pari viikkoa. Yleensä juhannuksen aikoihin kukoistavat lupiinitkin ovat olleet täydessä loistossaan jo tovin. Viime päivinä myös juhannusruusu on aloittanut kukinnan. Täysihoitolan pihassa on komea ruusupensas, joka tuoksuu ihanalta. Maistelemaan en ole päässyt, koska se on pihapensas. En ymmärrä, mitä eroa on pihapensailla ja metsäpuskilla. Minusta ne maistuvat ihan samalta. Viime vuonna lemmenlomalla ollessani kävi niin hyvin, että sain maistella hiukan ruusupuskaakin, koska niitä kasvoi yhden tien poskessa aivan villiintyneinä. Se maistui aika makealta, mutta sopi hyvin lemmekkääseen olooni.
Laitumen reunalla kukkii muutama hiirenvirna, niittynätkelmä ja harakankello, joita ei saa aidan alta syötyä. Aitojen sisältä lähes kaikki onkin jo syöty. Se näkyy myös minun ja punaisen tamman mahoista, jotka ovat kasvaneet aika tavalla, vaikkemme edes ole viimeisillämme kuten musta bestikseni. Ravintotilanteen kannalta on hyvä, että helteet loppuivat ja on saatu myös sadetta. Nyt laidun kasvaa taas ja ruokaa riittää.
Mesiangervot, ohdakkeet ja siankärsämöt, jotka tavallisina kesinä kukkivat vasta heinäkuulla, ovat jo isoilla nupuilla. Tallin pihassa muutama siankärsämö on jo ehtinyt kukkaankin. Maitohorsmatkin alkavat kukkia ihan pian.
Nuorempi täti on joskus lauleskellut laulua, jossa horsmien kukinnasta tietää, että on heinäkuu. Sen kirjoittanut setä ei selvästi tiennyt mitään nykyajan ilmastonmuutoksesta, jossa maitohorsmat kukkivat jo ennen juhannusta. Setä vain mökkeili yksikseen ja puuhasteli omiaan. Tädin mukaan setä saattoi olla myös sen verran humalassa, että oli menettänyt ajantajunsa. Laulu on joka tapauksessa mukava ja leppoisa ja sopii kesätunnelmaan. Koska täti ei löytänyt sitä netistä laulettuna, tässä se on alkuperäisessä runomuodossa:
 
Chamerion angustifolia
fi.wikipedia.org
Maitohormat kukkivat,
kesä on jo pitkällä.
Olen hyvin onnellinen kun saan olla täällä.
Paistoin ulkona perunoita ja sipulia,
ne mitkä itivät panin maahan kasvamaan.
Minun elämässäni ei ole paljon
mutta vähän,
jotakin, nämä illat kun olen yksin,
teen ruokaa, lämmitän saunaa
ja ajattelen häntä joka ajattelee minua.
Mitä en jaksanut syödä sen annoin kaloille.
Onko nyt jo heinäkuu?
Sahasin puita.

Linnut laulavat.
Pentti Saarikoski, 1969

2 kommenttia:

  1. Huomasin kanssa että ruiskukat, jotka viime kesänä kukkivat vasta heinäkuussa, puhkesivat jo tovi sitten ja alkavat olla jo selkeästi ehtoopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi erikoista on, että sisämaassa kesä on vielä vähän pidemmällä kuin täällä rannikon läheisyydessä. Nuorempi täti kävi pari viikkoa sitten Jyväskylässä, ja siellä kasvukausi oli viikon verran pidemmällä kuin kotopuolessa.

      Saa nähdä, mitä kesäherkkuja loppukesästä jää syötäväksi.

      Poista