Karvatiedotuksia

Kevät on tänä vuonna jonkin verran myöhässä. Terminen kevät ei ole vieläkään alkanut, sillä öisin on vieläkin napakka pakkanen. Silti kevättä on jo ilmassa. Nuorempi täti on kuullut lokkien kirkuvan ja nähnyt ikkunalasien välissä pörräävän kärpäsen. Minä taas olen nähnyt tarhan vieressä esimerkiksi vihertinttejä. Yritin nuoremmalta tädiltä kysellä, olivatko ne vihervarpusia vai -peippoja, mutta hänellä ei ollut mitään käryä. Joudun kai itse selvittämään senkin.

Ilman lisäksi kevättä saa helposti keuhkoputkiinsa, jos minua tai muita hevosia harjatessa hengittää varomattomasti sisäänpäin. Karvaa irtoaa nyt tosi paljon. Talvikarvan toppavaatekerros on jo lähtenyt. Koska fleeceväliasu on vielä jäljellä, tulee tilanne jatkumaan nykyisellään vielä muutaman viikon. Mutta korvat ovat jo melkein kesäkorvat!

Karvaa on kuulemma paljon myös tätien kotona. Totta puhuen varsinkaan nuorempi täti ole mikään innokas siivooja. Hänestä oivallinen sitaatti onkin:

"The way to avoid housework is to live outside." 

Eli suunnilleen, että paras tapa välttää kotityöt on pysyä poissa kotoa. Lausahdus on peräisin Sandra Blacksmithiltä, joka oli villin lännen cowgirl reilut sata vuotta sitten. Näppärä ratkaisu karvaongelmaan.

Päiväsaikaan on niin lämmin, että aurinkoisiin paikkoihin sulaa vesilammikoita. Olen käynyt tutkimassa niitä. Ne ovat kuitenkin vielä pohjasta jäässä, joten niissä ei pääse vielä kunnolla räiskyttelemään. Kokonaan sulissa lammikoissa on hauska käydä kuopimassa ja sekoittaa vettä ja pohjamutaa turvalla. Esimerkiksi kuraisella kentällä kastuminen ja roiskiminen on minusta tosi yök, mutta kevätpluttaaminen on asia erikseen. Siinä on juhlan tuntua. Sitä hupia pitää vielä hetki odottaa. Samoin tuoretta ruokaa. Kävin jo tsekkaamassa yhden aurinkoisen paikan, muttei siinäkään vielä versonut mitään. Pöh.

Mallinnos 300 vuorokauden sikiöstä. Lähde: plasticreality.nl

Tiineysvuorokausia tulee tiistaina 300 täyteen, eli mahatyyppikin on jo kasvattanut itselleen karvan. Se alkaa myös olla jo melko lailla oikean varsan kokoinen, mutta kerää tästä eteenpäin vielä lisää painoa. Utare alkaa kasvaa kahdesta kuuteen viikkoa ennen varsomista, joten tädit ja täysihoitolan emäntä kurkkivat jatkuvasti tissejäni. Ne ovat ihan aavistuksen kasvaneet. Heidän mukaansa naapurikarsinan tammalla on kuitenkin isommat bosat. Onko tuollainen vertailu nyt ihan poliittisesti korrektia ja asiallista? Kysynpähän vain, vaikka muuten suhtaudunkin kurkisteluun melko tyynesti.