Töyhtöhyyppä - Vanellus vanellus |
Nuorempi täti näki
tänään tämän kevään ensimmäisen västäräkin. Minä olen
nähnyt töyhtöhyyppiä pellolla jo pari viikkoa. Minähän olen
aika kiinnostunut linnuista. Edellisen täysihoitolan emäntä näki
minut kerran tarhassa katselemassa kurkiauraa. Olin tähystellyt sitä
kaula pitkänä, vaikka muut tammat keskittyivät syömiseen.
Kurkiaura on muuten helppo huomata ja tunnistaa, koska kurjet
huutavat lentäessään omaa nimeään – tosin italiaksi tai
latinaksi: Gruu-gruus-gruuuus.
Ei uskoisi, että ovat niin kielitaitoista sakkia. Toisaalta
muuttomatkoilla tietysti oppii kieliä ihan luonnostaan.
Viime keväänä
ilmoitin nuoremmalle tädille pääskysten saapuneen. Olin silloin
väliaikaisesti vieraalla tallilla treenattavana ja vein tädin
kävelylle. Jouduin vieraan paikan takia olemaan aika tarkkana, koska
en vielä ollut ihan varma, pesikö sillä seudulla gepardileijonia.
Täti alkoi kuitenkin ihmetellä, miksi tuijotin taivaalle. Sitten
hänkin lopulta hoksasi, että pääskysethän siellä lensivät
ympäriympäriympäri. Onneksi ihmisillä on hevosia apunaan luonnon
havainnoinnissa.
Taraxacum officinale (Köhler 1887) |
Lintubongausta enemmän
olen kuitenkin keskittynyt ruohobongaukseen, mutta tulokset tältä
keväältä ovat edelleen heikkoja. Eilen sain maistaa muutaman
vihreän lehden kentän vierestä. En millään malta odottaa ruohoa,
voikukkia ja puiden lehtiä!
Olen opettanut nuoremman
tädinkin havainnoimaan tarkasti ympäristöstä kaiken ravinnoksi
kelpaavan. (Tosin vanhempi täti oli tehnyt asiassa melko hyvän
pohjatyön jo ennen minua, eikä minun tarvinnut kuin hiukan
hienosäätää.) Siksi hän huomaa nykyisin yhtä ja toista
mielenkiintoista yhdentekevissä pusikoissa. Esimerkiksi takapihansa
kaupunkipöpeliköstä täti on adoptoinut raparperikasvuston ja
karviaismarjapensaan. Tänään hän kävi katsomassa, mitä niille
kuuluu. Muutama punainen nykerö pilkotti jo maasta, ja karviainenkin
oli silmuilla. Siitä hyvästä hän tunsi suurta ylpeyttä itsestään
sissiviljelijänä,
vaikkei todellisuudessa ole laittanut tikkua ristiin niiden
kasvatuksessa vaan ainoastaan korjannut satoa.
Minun kevätvalmisteluni
ovat siinä vaiheessa, että hokit otettiin eilen pois. Tässä
vaiheessa tiineyttä ei enää kannata käyttää piikkikorkoja.
Tissien kasvuvaiheesta päätellen varsa pysyttelee mahassa
varmaankin vielä pari viikkoa. Ensi viikolla jalkahoitajasetä tulee
kuitenkin ottamaan kengät kokonaan pois, koska varsan kanssa on
kuulemma turvallisempaa olla paljain varpain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti