Nuorempi
täti on kertonut, että vakavasti otettavissa hevosblogeissa kuuluu
olla varustepostaus. Varsajutun
takia varusteasioita on tarvinnut miettiä tavallista enemmän, joten minäkin teen nyt sellaisen.
Varustepostauksissa
tyylitietoiset hevoset ja heidän huoltojoukkonsa esittelevät
satulahuopia, blingbling-otsapantoja ja muita hienouksia, joita
heillä on tai joita he haluaisivat. Minun tätini ovat sen verran
kulutuskriittisiä (eli vanhanaikaisesti ilmaistuna nuukia), että
ostelevat minulle aika vähän mitään turhanaikaista.
Ylivoimaisesti
turhin tavarani on espanjalaiset hiuslisäkesuitset. Nuorempi täti halusi ne alunperin koristeeksi seinälleen, ja minustakin se olisivat sopivat siihen tarkoitukseen. Sen sijaan
minut on muutaman kerran laitettu keekoilemaan ne päässä. Taivas miten noloa! Olen sentään maanläheinen ja maatiaisrotuinen
enkä mikään etelän kekkeruusi. Lisäksi nuorempi täti on
luvannut laittaa minulle timanttitiaran,
jos kvaalaan SM-kisoihin. Tosin lupauksen jälkeen kvaalirajoja
on kiristetty, joten siitä ei taida olla mitään huolta. Ja
lieventävänä asianhaarana hänen valitsemansa tiara on sentään
edes suomalainen avainlipputuote.
Normaalisti minulla on käytössä kaksi eri kantotelinettä eli
satulaa tätejä varten. Yksi on kiemuraratsastukseen, toinen
vauhdikasta laukkaamista ja esteiden hyppäämistä varten.
Kiemurasatulan vyö alkoi kuitenkin käydä ahtaaksi jo syksyllä.
Sen tähden minulle tilattiin äitiyspakkaus. Se oli kyllä tosi
nuiva äitiyspakkaus. Pakkauksessa oli pelkkä vyö. Eikä mitään
ruokaa! Voiko tästä tehdä kantelun peruspalveluministerille?
Vyö
on nahkainen ja muotoiltu
tukemaan vartalon kaaria. Sen avulla kiemurasatula mahtui päälle
vielä pari kuukautta pidempään. Mutta tammikuussa alkoi taas
puristaa ja satulakin rupesi luisumaan. Pelkäsin sekä kantotelineen että tädin putoavan
selästä ja jouduin juoksemaan tosi kovaa, että pysyin alla. Sen jälkeen käytettiin pelkkää vauhtisatulaa, vaikka
esteitä ei näkynyt missään. Koska tädit eivät enää viikkoon
ole kiivenneet selkääni, ei kantotelinettäkään ole
tarvinnut asentaa.
Tänään
vanhempi täti oli käynyt shoppailemassa varsatarvikkeen.
Hevosvarsat poikkeavat ihmisvarsoista myös siinä, että hevosvarsat
eivät tarvitse vaippoja, pinnasänkyjä, potkupukuja tai muita
vermeitä. Varsa ei aluksi tarvitse kuin riimun. Ja nyt hänellä on
ihan oma. Se on vaaleanvihreä, joten se sopii sukupuolisensitiivisesti
sekä tammalle että orille. Nyt vain odotetaan, että hän tulisi ulos ja riimu saataisiin laittaa päähän.
Moi Sävy. Olet mainio :). Mutta kuules, toi sun blogilista-bannerin linkki ei mee sun blogilista-sivuille, eli sitä klikkaamalla ei voi sua seurata. Sun linkkisi taitaa olla http://www.blogilista.fi/blogi/tilaa/103534
VastaaPoistaKiitos Saima ilmiannosta :) Sävy ei tajua digitekniikasta mitään, eikä nuorempi täti paljon enempää, mutta lyömme viisaat päämme yhteen ja yritämme ratkaista ongelman!
PoistaNyt se toimii jotenkin. Blogilistan ohjeilla syntyy tuollainen. Täti kyllä tykkäisi enemmän nätimmästä linkistä. Sellaisiakin on joissain blogeissa näkynyt, mutta menee sormi ja kavio suuhun kun edes miettii moista dataamista...
PoistaNiinhän se menee, että äitiyspakkauksia semmoisten lemmenlomien jälkeen usein kaipaillaan :)
VastaaPoista