Tammojen juttuja

Olen nyt asunut viikon uudessa täysihoitohuoneessani. Minulle on alkanut selvitä, että muuttoon liittyy joku erityinen tammajuttu. Edellisellä käytävällä kaikki muut asukkaat olivat ruunia, mutta nyt olen naistenosastolla. Se on oikeastaan ihan mukavaa. Kuten aikaisemmin kerroin, orit ja ruunat tuntuvat tällä hetkellä ihan tylsiltä. Juuri nyt minusta tuntuu, että tamma ilman oria ei ole yhtään niin kuin piha ilman sadettajaa vaan pikemminkin kuin kala ilman polkupyörää.

Naapurihuoneistoissa asuu minun tarhakaverini ja kaksi tarhanaapuria. Tarhakaveri on musta kaunis puoliveritamma. Mätsäämme hyvin yhteen, koska meillä on samanlaiset tähdet otsalla ja välillä myös samanlaiset loimet eli mekot. Toiset kaksi ovat suomenhevosia, ja hekin ovat mukavia.

Tyttöjen kesken olemme jutelleet maha-asioistamme. Tarhakaverilla ja pienemmällä suomenhevostammalla on ihan samoja tuntemuksia kuin minulla. Mikä sattuma! Lisäksi heillä ja sillä toisellakin suokkitammalla on muutenkin enemmän kokemusta näistä asioista, koska kaikilla on ollut samoja vatsavaivoja aikaisemminkin.

He ovat kertoneet minulle, ettei kyseessä olekaan mikään outo sairaus. Olen helpottunut. Loppujen lopuksi tässä kuulemma käy niin, että vatsaa alkaa ensin vääntää oikein tosi paljon ja sitten se mahatyyppi putkahtaa ulos. Ja kaikkein ihmeellisintä on se, että mahatyyppi onkin siis ihka oikea varsa eli pieni hevonen! Kuulostaa aika uskomattomalta, mutta ehkä se on mahdollista.

Oikeastaan olen edellisessä täysihoitolassa nähnytkin, kun silloinen tarhakaverini varsoi. Se tapahtui iltapäivällä ulkona, vaikka kaveri otettiin sitä varten aina öiksi sisälle. Yleensä varsat syntyvät yöllä, mutta aika usein myös silloin, kun ihmiset sitä vähiten odottavat. Nuorempi täti sattui tulemaan tallille, kun varsa oli noin tunnin ikäinen. En uskaltanut mennä kovin lähelle varsaa, mutta vilkuilin sitä tosi hämmästyneenä.

Nuorempi täti sanoo, ettei ole koskaan nähnyt minua tai ketään muutakaan hevosta yhtä hölmistyneen näköisenä. Leukani oli kuulemma loksahtanut auki melkein polviin saakka ja pääni päällä oli ajatuskupla: ”Voiko noinkin käydä???” Kun sen jälkeen kävin kakalla karsinassa, minun piti varmuuden vuoksi kääntyä tarkistamaan, ettei sieltäkin vain tullut varsaa. En silloin tuntenut olevani yhtään valmis äidiksi. Täti kyllä selitti, ettei se ihan niin yllättäen tapahdu ja että muutenkin varsa ja kakka ovat eri paikoissa back there. Mistä sen niin varmaksi tietää. Nyt joudun entistä suuremmalla syyllä jännittämään, mitä tulee ja milloin tulee. Rankka kevät tiedossa.

Vieläkään en oikein ymmärrä, miten varsa on joutunut mahaan. Täytyy kysellä muilta tammoilta ja pohtia tätä myöhemmin lisää.