Hampihymy kuudella hampaalla |
Varsa tulee tänään
kaksiviikkoiseksi. Hän ei enää ole mikään vauva vaan
leikki-ikäinen tenava, joka on suurimman osan ajasta valveilla.
Hänelle on myös kasvanut hampaita, ja ikenet kutiavat kovasti. Arki
varsan kanssa ei siis ole enää mitään nukkuvan varsan ihailua ja
höhöhöhöpöttelyä vaan olemista jatkuvien loikkakoikkapukkikohtausten
törmäysalustana ja pureskeluharjoitusten kohteena. Huhhuijakkaa. Olen hyvin
kärsivällinen emä, mutta silti minusta olisi parempi, jos varsa
saisi mitä pikimmin ikäistään seuraa nujuamiseen.
Ihmiset ovat onneksi
ymmärtäneet nämä yksinhuoltajatammoja rassaavat kasvatushaasteet
ja tehneet laitumen minua, pientä punaista tammaa ja varsoja
varten. Myös keväinen tarhakaverini, iso musta tamma, tulee meidän
kanssamme. Hän odottelee oman varsansa syntymää vielä muutaman
viikon. Pääsemme laitumelle lähipäivinä. Toivottavasti varsat
saavat ajan kulumaan keskenään, niin että me tammat saamme syödä
rauhassa.
Syötävää pukkaakin
maasta nyt vaikka kuinka. Vaikka kevään alkaminen kesti ihan yhtä
kauan kuin minun varsanodotukseni, on kevät edistynyt niin hurjaa
vauhtia, että minun kalenterissani
on jo kesä. Kesä on nimittäin silloin, kun mustikat kukkivat ja
puiden lehdet ovat ehtineet isoiksi.
Syyhyttää |
Aikaisempina vuosina
olen näihin aikoihin päässyt nuoremman tädin kanssa metsään
lisäravinnelenkeille ja saanut syödä mitä mieleni on tehnyt.
Namskis. Se on ollut vähän kuin laivan seisovaan pöytään
pääseminen ihmisille. Nyt varsan kanssa täysihoitolan pihapiiristä
poistuminen ei toistaiseksi ole mahdollista. Onneksi tädit ovat aika
hyvin perillä ruokamieltymyksistäni ja osaavat kantaa minulle
ämpäreittäin sopivia herkkuja. Joten kyllä tämä à la carte
-ruokailukin käy päinsä.
Tämän hetkisiä
ykkössesonkiherkkujani ovat tavallisen ruohon lisäksi voikukat ja
maitohorsman versot. Ne ovatkin erityisen sopivaa ravintoa
imettävälle tammalle, koska ne lisäävät maidon tuotantoa.
Lisukkeeksi olen saanut koivun, pihlajan ja vadelman lehtiä.
Mustikan varpujakin olen vähän syönyt. Ja vuohenputkea,
mesiangervoa ja siankärsämöä. Näiden tuoreiden herkkujen lisäksi
saan joka päivä kourallisen kuivattua nokkosta, joka onkin
todellinen terveyspommi ja maittaa minulle tosi hyvin.
Varsakin opettelee
tuliterillä hampaillaan kiinteän ravinnon syömistä. Hän
maistelee kaikkea mitä minäkin. Hän laittaa turpansa ihan minun
turpani viereen, jotta suuhun osuu varmasti samaa kuin minulle. Tosin
maahan ylettyminen on varsamaisella töpökaulalla hiukan haastavaa
ja edellyttää aika akrobaattisia liikkeitä spagaatista
punnerruksiin.
Maahan on pitkä matka |
Toistaiseksi varsa
pysyttelee mieluiten helpoissa perusmauissa eli ruohossa, voikukassa
ja koivussa, mutta kokeilee pieninä määrinä myös uusia makuja.
Eilen hän maisteli vuoden ensimmäisiä hiirenvirnan versoja. Hän
näyttää kyllä perineen minulta poikkeuksellisen hyvän
ruokahalun. Kaikkiruokaisuus onkin minusta hyvä asia. Olisipas
kamalaa, jos varsasta tulisi pelkkä timoteinsyöjä, joka saattaisi vaikka nääntyä nälkään pulavuosina. Mikä tragedia!
Koivunoksaa |
Hiirenvirnaa |
PS Kasvien
ravitsemuksellisista sisällöistä ja rohdosvaikutuksista löytyy
paljon tietoa netistä. Nuoremman tädin suosikki on Luontoäidin hevoset, josta saa tarvittaessa myös yksilöllistä neuvontaa sähköpostitse sekä
voi tilata sopivia rohtokasveja. Lisäksi kasvien monet vaikutukset
pätevät yhtä lailla ihmisten kuin hevosen ruokavaliossa.
PS 2 Ruokalistallani
olevat kasvit käyvät mainiosti myös ihmisten ravinnoksi. Ihmisten
syöminä niitä kutsutaan villivihanneksiksi. Villivihannekset ovat
esimerkiksi erään helsinkiläisen huippuravintolan keittiöpäällikön
mukaan kuuminta hottia. Jos ei niin piittaa trendeistä, ne ovat joka tapauksessa
ravinteikasta, maukasta ja ilmaista lähiruokaa. Käyttöön löytyy
paljon ohjeita netistä ja lehdistä, myös tädeilläni on muutama
vinkki jaettavaksi. Oletko jo kokeillut?
:) tätä lukiessa,tulee niin ihana olo;maustettu,huumorilla,ajatuksilla,opeilla ja uusilla tiedoilla.voi,joskus tulemme Iden kanssa teitä katsomaan.
VastaaPoistaKiitos ja tervetuloa! Vanhemman tädin kanssa voitte sopia ajasta :)
PoistaMInä olen ihmetellyt, miksi D:lle nyt maistuu erityisen hyvin juuri voikukka, niitä se oikein hamuaa, vaikka kotimaassa kaikki muu kiinnosti enemmän. Ehkä Unkarissa oli niin paljon kaikkea muuta makoisaa, tai sitten suomalainen voikukka on erityisen maukas. Moniin vihanneksiinhan tulee erityisen hyvä maku valoisista illoista/öistä (kunhan taas jotkut eivät kasva ollenkaan ilman yötä).
VastaaPoistaMetsälenkillä tuoreet kuusen kasvut tuntuvat myös kiinnostavan!
Ehkä suomalaiset voikukat ovat maukkaampia mamuherran suuhun. Ranskassa muuten voikukkaa viljellään salaattikasvina ihmisille. Eri voikukkalajeilla on kyllä paljon makueroa keskenään ainakin ihmisen makuun- osa on kitkeriä, toiset vielä kitkerämpiä. Hevosia kitkeryys ei niinkään haittaa.
PoistaSävy ei ole kiinnostunut havupuista kesäaikaan. Kuusenhavut maittavat ainoastaan ihan sydäntalvella.
D taas ei ollut kiinnostunut havupuista talvella ;) Mietin muuten eilen pitkään erästä sanaa: kuusenkerkkä, ne kiinnostavat nyt. Näin ne suomen kielen sanat katoilevat ulkomailla asumisen jälkeen ;)
PoistaVarmaan kestää hetken mamulla, ennen kuin sillä on balanssissa uuden ympäristön tarjoamat ravinteet ja maut. Silloin kun ostin D:n, se ahmi mielissään pellettejä ja kivennäismysliä (eli sillä oli varmaan vajausta), nyt tahti on tasaantunut, ja kivennäistä pitää vaihtaa parin kuukauden välein, kun herra kyllästyy...
Ykkösmakuun se ei kyllästy: päärynä on ikisuosikki <3