Länsimaalaiset
ihmiset ajattelevat yleensä, että avioliitto on romanttiseen
rakkauteen perustuva asia. Eli ihmiset rakastuvat toisiinsa palavasti
ja menevät sen tähden naimisiin. Aika usein siinä kuitenkin käy
niin, että jossain vaiheessa he lakkaavat rakastamasta ja eroavat.
Maailmanlaajuisesti
suurin osa avioliitoista on järjestettyjä
avioliittoja. Nykyaikaisessa hevosjalostuksessa on ihan sama
juttu. Ihmiset valitsevat hevosille sopivat puolisot mm. rodun ja
rakenteen sekä maineen ja kunnian perusteella. Ihastumista pidetään
huonona perusteena liiton solmimiselle. Usein onkin niin, että
morsian ja sulhanen eivät ole lainkaan tavanneet toisiaan ennen
avioliiton solmimista. Hevosten liitoissa on myös tavallista, että
morsiamen suku – eli ihmiset - maksaa sulhasen suvulle myötäjäisiä,
että avioliitto voidaan laittaa täytäntöön.
Merkittävä
osuus esimerkiksi kirjallisuudesta ja filmeistä on syntynyt siitä
ristiriidasta, kun järki ja tunteet kulkevat rakkausasioissa
kumpikin ihan omia teitään. Siitä seuraa luonnollisesti
melodraamaa ja kärsimystä. Huoh.
Minulla
on kuitenkin käynyt niin uskomaton flaksi, että sydämeni
valittu on myös tätieni valinta sulhasekseni. (Tästä
voisi tehdä vaikka romanttisen Bollywood-elokuvan. Tosin siitä
voisi tulla aika tylsä, koska siitä puuttuisi draamallinen jännite.
Mutta jos minulle puettaisiin tarpeeksi paljetteja ja muita
kilistimiä, kukaan ei ehkä huomaisi juonen heppoisuutta.)
Lemmittyni
asui ennen kanssani samassa täysihoitolassa. Hänen tarhansa oli
minun ikkunani alla, ja jos joskus jouduin olemaan sisällä
päiväsaikaan, tuijotin häntä herkeämättä. (Hevosten ikkunoissa
on kalterit, joten on ihan helppo kuvitella tähän bollywoodilaisen
palatsin metallikoristeinen ikkuna ja sydämiä ja perhosia.) Minusta
hänellä on maailman kauneimmat silmät ja ihanin tuuhea tukka ja
kutsuvin matala hörähdys. Oooooh ja hörhörhör.
Tädit
ovat sulhasvalinnassani painottaneet enemmän järkisyitä. Kuinka
tylsää. Niitä ovat hyvä rakenne, tasainen luonne ja sopiva suku.
Kuulemma minun jaloissani on vähän sanomista, vaikka ne ovatkin
aina olleet terveet ja niillä pääsee kovaa. Sen takia tädit
halusivat minulle erityisesti hyväjalkaisen orin. Minkäs sille voi,
että tädit eivät ymmärrä todella tärkeitä asioita. Onneksi
ovat sentään samaa mieltä kuin minä.
Ihana Bollywood-vertaus! Ja muutenkin ihana postaus ja ihana blogi, saisit myytyä tämän kirjaksi!
VastaaPoistaSävyn sulhanen on toden totta komea poika! Sävyn mieleen taitaa olla ruunikot, oli kyseessä sitten somelainen tai ulkomelainen mies, hmmm... ;)
PS Tuo sanantunnistus on toisinaan hankala, se ehkä kannattaisi ottaa pois niin kommentointi olisi helpompaa?
Kiitos, kiitos :)
PoistaSävyn mielestä sykähdyttävien uroshevosten värillä ei ole väliä - kunhan se on tummanruunikko tai ehkä musta. Tämä on käynyt hyvin selväksi Sävyn lemmenlomilla, joista myöhemmin lisää.
Täti ehti lopulta perehtyä asetuksiin ja sai sanantunnistuksen pois. Nyt kommentointi on mahdollista myös anonyyminä.