perjantai 1. maaliskuuta 2013

Symbioosi

Elämääni kuuluu toisten hevosten lisäksi muitakin eläimiä. Niistä minulle läheisimpiä ovat ihmiset.

Ihmiset ovat siitä metkoja eläimiä, että ne kävelevät takajaloillaan. Ihmisten etujalkoja sanotaan käsiksi, ja ihmiset osaavat käyttää niitä tosi taitavasti. Siitä on meille hevosillekin paljon hyötyä, koska ihmiset esimerkiksi saavat rehuastiat auki paljon helpommin kuin hevoset. Ihmisillä on myös varsin pitkälle kehittynyt yhdyskuntarakenne, vähän niin kuin muurahaisilla tai mehiläisillä.

Hevosten ja ihmisten välillä onkin samantapainen symbioosi kuin tokkokaloilla ja katkaravuilla: Tokot ja hevoset elävät katkarapujen tai ihmisten rakentamissa asumuksissa ja vastavuoroisesti varoittavat isäntäeläimiä vaaroista. Esimerkiksi jos hevonen näkee maastolenkillä vaarallisen postilaatikon, hän varoittaa siitä ihmistä pysähtymällä ja pöhisemällä sekä ääritilanteessa viemällä ihmisen kovaa kyytiä turvaan. Kotona ihminen on tyytyväinen, että hevonen pelasti heidän henkensä, ja antaa hevoselle ruokaa. Reilu peli.

Täysikasvuisia tammaihmisiä kutsutaan tädeiksi. Poikkeuksellisen taitavia yksilöitä voidaan nimittää myös ratsastajiksi. Ori-ihmisistä taas käytetään nimitystä setä. Setienkin joukossa voi olla ratsastajia, mutta niitä tavataan Suomen luonnossa äärimmäisen harvoin. Itse en ole eläissäni tavannut kuin yhden. Miesratsastajat viihtyvät ilmeisesti paremmin lämpimämmässä ilmastossa, esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Ihmisten joukossa ruunat ovat harvinaisia. Nuorempi tätini kylläkin epäili lapsena Michael Jacksonia ruunaksi.

Minulla on siis kaksi omaa tätiä, joista ainakin jompikumpi käy melkein joka päivä. Toinen täti on vanhempi, ja nuorempi taas on vanhemman tytär. Yleensä nuorempi täti kiipeää selkääni. Vien häntä kaikenlaisille kiemurakuvioille ja metsään ja pellolle ja vaikka mihin. Vanhempi täti on usein mukana hoitamassa ja muuten vain ihailemassa minua. Minusta on kiva näyttää hänelle, kuinka valtavan taitava osaan olla. Joskus vanhempikin täti tulee kyytiini, ja silloin olen tarkkana, ettei täti keikahda alas. Liikun vähän hitaammin ja varovaisemmin kuin tavallisesti.

Vanhempi täti ratsailla

Tärkeä ihminen elämässäni on täysihoitolan emäntä. Ilman häntä luultavasti kuolisin nälkään. Välillä minun ja nuoremman tädin menoa käy katsomassa valmentaja, jonka melkein pelkästä näkemisestäkin tulee kamala hiki. Tykkään kyllä hänestäkin paljon, koska hän hoiti emännän pestiä entisessä täyshoitolassani.

Lisäksi minulla käy yksi oikea ratsastaja tekemässä sellaisia juttuja, joita tädit eivät osaa. On mukavaa, kun kykyni pääsevät välillä oikeuksiinsa ja saan tosi paljon kehuja, kuinka hurjan hieno ja viisas olenkaan. Kelpaa olla arvoisessaan seurassa. (Tädit ovat sitä mieltä, että minun kanssani ei olisi ikinä päästy näin pitkälle ilman valmentajan ja oikean ratsastajan apua. Jaa-a. Luulen, että olisin joka tapauksessa päässyt ainakin kovaa vaikken ehkä pitkälle.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti