Elämääni
kuuluu toisten hevosten lisäksi muitakin eläimiä. Niistä minulle
läheisimpiä ovat ihmiset.
Ihmiset
ovat siitä metkoja eläimiä, että ne kävelevät takajaloillaan.
Ihmisten etujalkoja sanotaan käsiksi, ja ihmiset osaavat käyttää
niitä tosi taitavasti. Siitä on meille hevosillekin paljon hyötyä,
koska ihmiset esimerkiksi saavat rehuastiat auki paljon helpommin
kuin hevoset. Ihmisillä on myös varsin pitkälle kehittynyt
yhdyskuntarakenne, vähän niin kuin muurahaisilla tai mehiläisillä.
Hevosten
ja ihmisten välillä onkin samantapainen symbioosi
kuin tokkokaloilla ja katkaravuilla: Tokot ja hevoset elävät
katkarapujen tai ihmisten rakentamissa asumuksissa ja
vastavuoroisesti varoittavat isäntäeläimiä vaaroista. Esimerkiksi
jos hevonen näkee maastolenkillä vaarallisen postilaatikon, hän
varoittaa siitä ihmistä pysähtymällä ja pöhisemällä sekä
ääritilanteessa viemällä ihmisen kovaa kyytiä turvaan. Kotona
ihminen on tyytyväinen, että hevonen pelasti heidän henkensä, ja
antaa hevoselle ruokaa. Reilu peli.
Täysikasvuisia
tammaihmisiä kutsutaan tädeiksi. Poikkeuksellisen taitavia
yksilöitä voidaan nimittää myös ratsastajiksi. Ori-ihmisistä
taas käytetään nimitystä setä. Setienkin joukossa voi olla
ratsastajia, mutta niitä tavataan Suomen luonnossa äärimmäisen
harvoin. Itse en ole eläissäni tavannut kuin yhden. Miesratsastajat
viihtyvät ilmeisesti paremmin lämpimämmässä ilmastossa,
esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Ihmisten joukossa ruunat
ovat harvinaisia. Nuorempi tätini kylläkin epäili lapsena Michael
Jacksonia ruunaksi.
Minulla
on siis kaksi omaa tätiä, joista ainakin jompikumpi käy melkein
joka päivä. Toinen täti on vanhempi, ja nuorempi taas on vanhemman
tytär. Yleensä nuorempi täti kiipeää selkääni. Vien häntä
kaikenlaisille kiemurakuvioille ja metsään ja pellolle ja vaikka
mihin. Vanhempi täti on usein mukana hoitamassa ja muuten vain
ihailemassa minua. Minusta on kiva näyttää hänelle, kuinka
valtavan taitava osaan olla. Joskus vanhempikin täti tulee kyytiini,
ja silloin olen tarkkana, ettei täti keikahda alas. Liikun vähän
hitaammin ja varovaisemmin kuin tavallisesti.
Vanhempi täti ratsailla |
Tärkeä
ihminen elämässäni on täysihoitolan emäntä. Ilman häntä
luultavasti kuolisin nälkään. Välillä minun ja nuoremman tädin
menoa käy katsomassa valmentaja, jonka melkein pelkästä
näkemisestäkin tulee kamala hiki. Tykkään kyllä hänestäkin
paljon, koska hän hoiti emännän pestiä entisessä
täyshoitolassani.
Lisäksi
minulla käy yksi oikea ratsastaja tekemässä sellaisia juttuja,
joita tädit eivät osaa. On mukavaa, kun kykyni pääsevät välillä
oikeuksiinsa ja saan tosi paljon kehuja, kuinka hurjan hieno ja
viisas olenkaan. Kelpaa olla arvoisessaan seurassa. (Tädit ovat sitä
mieltä, että minun kanssani ei olisi ikinä päästy näin pitkälle
ilman valmentajan ja oikean ratsastajan apua. Jaa-a. Luulen, että
olisin joka tapauksessa päässyt ainakin kovaa vaikken ehkä
pitkälle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti