Olen
mammalomani jälkeen treenannut nuorempaa tätiä puolisentoista
kuukautta. Treeni on edelleen osa-aikaista, koska tädin täytyy
antaa rauhassa kasvattaa kuntoaan pitkän tauon jälkeen. Nuorempaa
tätiä treenaan suunnilleen joka toinen päivä ja sen lisäksi olen
pitkästä aikaa päässyt treenaamaan myös vanhempaa tätiä.
Projektille on asetettu maltillinen tavoite: Rantakuntoon 2014.
Tässä vaiheessa olemme kuitenkin jo edenneet siihen pisteeseen,
että olen vienyt nuoremman tädin vierailevien personal trainereiden
oppiin. Olen viimeisen parin viikon aikana saanut hyviä neuvoja,
mihin asioihin treenitauon jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota.
Ensin
sain konsultaation hierojalta. Hieronta teki aluksi kipeää, mutta
lopulta se oli valtavan rentouttavaa. Eerokin oli jätetty
laitumelle, eli sain rauhassa nautiskella. Ristiselkä oli jumissa ja
varsinkin vasemmasta lautasesta on lihas hävinnyt. Hierojan mukaan
se ei ole mikään ihme. Ensin selkä oli kovilla, kun Eero ei
meinannut millään mahtua vatsaan. Nyt taas joudun venyttämään
itseni ihan sahapukkiasentoon, että Eero pääsee tissille, ja sekin
käy selälle. Jumppaohjeiksi tuli kaikkea sellaista, jossa selkä
venyy ja pyöristyy, vatsa menee kurttuun ja takaosa aktivoituu. Eli
peruutuksia, väistöjä, puomeja ja mäkiä.
Valahtanut ylälinja |
Viime
viikolla kävi myös yksi vieraampi valmentajatäti pitämässä
tuntia. Hän on vanha tuttu, mutta ei ole vähään aikaan käynyt.
Hänkin huomasi, että aiemmat muhkeat peppukurvini ovat ihan
hävinneet. Ja nuorempi täti on juuri lukenut sanomalehdestä, että
nykyisin iso
peppu on muodissa. Siihen kuulemma tiivistyy kysymyksiä rodusta.
Aijai. Nyt täytyy tiivistää minunkin uhkea suomalainen rotuni
peppulihaksiin ja muistaa vaatia tädeiltä tehokasta pakarajumppaa
eikä mitään hölkkäilyä!
Molemmat
personal trainer -konsultit ovat olleet sitä mieltä, että tauon
jälkeen kannattaa tehdä paljon töitä käynnissä ja antaa
lihasten vahvistua rauhassa. Ja että muutenkin kannattaa satsata
enemmän laatuun kuin määrään. Vähemmän on enemmän. Pidemmän
tauon jälkeen on mahdollisuus aloittaa vähän kuin alusta ja tehdä
perusasiat huolella. Positiivisen ajattelun mukaisesti: Taantuma
on uusi mahdollisuus! Rapakuntoisen tädin kanssa on hyvä
tilaisuus korjata hänen alkukoulutuksessa omaksumansa huonot tavat
ja opetella tilalle parempia.
Lisäksi
yksi ihan uusi täti kävi veivaamassa nuoremman tädin jalkoja ja
laittamassa häntä muutenkin parempaan asentoon minun selässäni.
Hänkin sanoi moneen kertaan, että vähemmän on enemmän. Sitä
kutsutaan centered
ridingiksi. Olen kyllä treenannut tätiä siinä asiassa
ennenkin, mutta en pitkään aikaan ole saanut apua keneltäkään.
Minusta on itsestään selvää, että ihmisten
ratsastuskoulutuksessa tavoitellaan tasapainoa ja irtonaisuutta,
mutta sitä on usein vaikea ilmaista heille. Sen sijaan he nykivät,
tyrkkivät, kenottavat ja vaikka mitä. Silloin on paha
keskittyä tekemään kiemuroita kunnolla. Siksi on hyvä saada
konsultaatiota ihmisten viestintää paremmin taitavalta.
Laitumelle
olemme muuten saaneet seuraksemme myös mustan tammabestikseni ja
hänen tähtipäisen juhannusvarsansa. Syömme bestiksen kanssa
välillä ihan turvat yhdessä ja rapsuttelemme toisiamme. Hänen
varsansa oli aluksi ujo, koska hän on sen verran Eeroa ja
pikkumustaa nuorempi. Mutta parissa viikossa heistä on tullut hyvä
poikaporukka. Eero ja pikkumusta ovat edelleen paita ja peppu, mutta
välillä Eero kyllästyy painimiseen ja menee rapsuttelemaan
tähtipään kanssa. Bestis ja ujo tähtipää |
Pojat |
Teidän treeniohjelma kuulostaa hyvinkin samanlaiselta kun meidän. Jumppaa ja irrottelua, puomeja, väistöjä, taivutuksia. Ihana olisi päästä maastoon, mutta me ei olla vielä oikein treenatu tuota yksinoloa, karsinassa se ei ainakaan onnistu kun Nero loikkaa oven aukosta pois ja teloo itsensä. Laumaan sitä voisi kokeilla vähän kerrallaan jo jättää, mutta nyt kun mulla on kesäloma niin keskityn treenaamaan mahdollisimman tehokkaasti, enkä opettelemaan uusia juttuja varsan kanssa.
VastaaPoistaSävykään ei ole vielä päässyt maastoilemaan. Toivottavasti nyt viikonloppuna päästäisiin, kun ilmatkin ovat näin upeat. Meillä Eeron yksin jättäminen on sujunut kaikkein parhaiten laitumelle varsakavereiden kanssa. Siellä ei äitiä paljon muistakaan, ja toiset tammat toimivat hyvinä lapsenvahteina. Karsinassa on onneksi tukevat (ja pieniväliset) kalterit, niin sinnekin voi turvallisesti jättää. Mutta selvästi Eerosta karsinaan jääminen on hiukan kurjaa ja yrittää enemmän tunkea mukaan.
PoistaKenen cr-tunnilla kävit?
VastaaPoistaNyt ekaa kertaa Onnenperän tallin Riitan. Tykkäsin ja Sävykin tykkäsi :) Parin viikon päästä uudestaan.
PoistaRiitta onkin mukavan maalaisjärkinen cr-tyyppi.
PoistaPitääpäs lisätä tähän ote Kyran klinikasta kertovasta jutusta:
VastaaPoista"Ella Paloheimon ratsun, Wolle Wolkensteinin kanssa professori havainnollisti, miten tärkeää kokoamisen kannalta on hevosen suoruus, ja kuinka tärkeää on saada asiat hallintaan ensin hitaammassa askellajissa. Jos käynti ei suju, tuskin sujuu ravi tai laukkakaan. Sama pätee tehtäviin. Jos takaosakäännös ei onnistu, ei piruetillakaan ole hyvä ennuste. Käynnissä on hyvä ottaa asiat haltuun. Askellaji ei myöskään tuo hevosen mittariin niin paljon kilometrejä, kuin ravi tai laukka."
Samoilla linjoilla siis. Koko on juttu luettavissa http://www.kouluratsastus.net/klinikat/