Pojat

Tänään tuli täyteen viisi vuotta siitä, kun tädeistä tuli virallisesti minun tätejäni. Viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista: Olen opettanut tädeille ratsastusta, vienyt nuoremman tädin kilpailemaan, käynyt lemmenlomilla kahtena kesänä, muuttanut toiseen täysihoitolaan, tullut äidiksi ja vaikka mitä pienempiä asioita.

Suurin muutos on tietysti ollut äidiksi tuleminen. Eerosta on muutamassa kuukaudessa kasvanut jo melkein teinihevonen. Viikko sitten viikonloppuna, kun olimme vielä laitumella, tädit olivat ottamassa paljon kuvia Eerosta ja muista pojista. Näissä kuvissa Eero on neljä kuukautta ja pari päivää päälle. Välillä hän näyttää jo ihan isolta, mutta välillä vielä vähän vauvaltakin.

Virallinen muotokuva: 4 kuukautta 2 päivää

Sillä kertaa pojilla sattuikin olemaan tosi vauhdikkaat leikit. Pikkumusta ja Eero ovat edelleen bestiksiä ja heillä on keskenään kaikkein hurjimmat painit. Eero on parikymmentä senttiä korkeampi kuin pikkumusta, josta luultavasti tulee isona pienhevonen. Eerosta taas näyttää tulevan suurhevonen. Tädit ovat mittailleet hänen olevan jo noin 130-senttinen.

Eero tykkää välillä kuitenkin hengailla myös tähtipään kanssa. Hekin painivat, mutta koska tähtipää on nuorempi, on heidän leikkinsä paljon leppoisampaa. Koska tähtipään emä ja minä olemme bestiksiä ja kyhnyttelemme toisiamme, myös varsat ottavat siitä mallia. Olen tyytyväinen, että Eero näyttää varttuvan sosiaaliseksi hevoslapseksi, joka tulee toimeen erilaisten hevosten kanssa.

Kirmaamisleikkiä kaikki kolme voivat leikkiä yhdessäkin. Tähtipää jää vielä hiukan jälkeen isommista pojista, mutta ei varmaakaan kauan. Ja hän osaa tehdä kaikkein kipakoimmat pukkiloikat.

Kaikkien hurjien leikkiensä päätteeksi pojat ovat sittenkin vielä ihan pikkupoikia, joilla on kiire äitien hoiviin. Silti ei kulu enää kovin pitkä aika, että heidän elämäänsä tulee tähän asti suurin mullistus eli vieroittaminen. Onneksi pojat saavat siihenkin tukea toisiltaan, niin heidän ei tarvitse jäädä ihan yksin.

Kipin kapin äitiä vastaan