Miten tätien jokaisesta päivästä tuli suomenhevosen päivä

Tänään, kuudes syyskuuta, vietetään Suomenhevosen päivää sen kunniaksi, että samana päivänä vuonna 1907 Suomen suuriruhtinaskunnan keisarillinen senaatti vahvisti vahvisti suomenhevosen kantakirjan perustamisen. Liput salkoon siis! Jos nurkista ei löydy autenttista suuriruhtinaskunnan vaakunaa, voi sen sijasta käyttää myös siniristilippua. Ja erityisesti: Jokaiselle suomenhevoselle ekstraomena!

Suomenhevosen päivään liittyen syyskuun ensimmäisen sunnuntain viikonloppuna järjestetään myös rodun merkittävin ratsastustapahtuma Ypäjällä. (Tänä vuonna se osui jo viime viikonvaihteeseen.) Minä olen käynyt siellä vain kerran kilpailemassa, mutta tädit käyvät lähes joka vuosi ihailemassa hienoja hevosia. Samalla tapaa myös muita suomenhevosihmisiä ja saa päivittää uusimmat kuulumiset. Viisi vuotta sitten tapahtuma oli poikkeuksellisen tärkeä heidän suomenhevoselämälleen, kun he kuulivat silloiselta ratsastuksenopettajaltaan erään suomenhevostamman etsivän itselleen uusia ihmisiä. Eli siis minun. Nuorempi täti ei jaksa pitää mielessään tarkkoja päivämääriä, mutta hänen muistaakseen he tulivat katsomaan minua ensimmäisen kerran kahdeksas syyskuuta. Sen jälkeen heillä on ollutkin pelkkiä suomenhevosen päiviä, Eeron myötä vieläpä tuplana.

Minulla on ollut ihmisvalinnoissa paljon onnea, mutta monille hevosille sopivien ihmisten löytäminen tuottaa paljon päänvaivaa. Jos ihmiset ovat itselle epäsopivia, kannattaa yrittää etsiä paremmat ihmiset. Monet hevoset joutuvat vaihtamaan ihmisiään jatkuvasti. Silloin joutuu kuitenkin usein muuttamaan uuteen täysihoitolaan, mikä on vaivalloista ja stressaavaa. Virhevalintojen välttämiseksi kannattaakin kiinnittää huomiota ihmisten huolelliseen valintaan. 

 

Minä en ole joutunut etsimään uusia ihmisiä kuin kahdesti. Koska olen onnistunut valinnoissani näin hyvin, voin jakaa neuvoni myös muiden hevosten käyttöön. Ensiksi kannattaa miettiä, mihin tarkoitukseen on ihmistä hakemassa. Etsiikö ihmistä esimerkiksi maastoratsastukseen vai kilpailukäyttöön? Jokainen ihminen on hyvä jossain käytössä, mutta vääränlainen käyttötarkoitus saattaa laukaista periaatteessa mukavassa ihmisessä koko joukon ongelmakäytöstä. Toiseksi, kun on löytänyt potentiaalisia vaihtoehtoja, pitää olla tarkkana luonneasioiden kanssa. Olen sitä mieltä, että valinnat pitää tehdä tunteella. Pieniä rakenteellisia tai koulutuksellisia puutteita sen sijaan voi katsoa läpi sormien. Niiden yli pääsee kärsivällisyydellä, kunhan fiilis on oikea.

Ensimmäisen kerran etsin uutta ihmistä, kun halusin itsenäistyä syntymäkodistani. Silloin löysin mukavan sedän. Parasta hänen luonaan asumisessa oli huippukiinnostava työ. Minun tehtävänäni oli pitää jokirannan perinnebiotoopin kasvillisuus kurissa eli syödä mahdollisimman paljon. Ura oli kuin luotu minulle. Nam. Syömisen lisäksi vedin häntä kärryillä ja sain juosta tosi kovaa. Sekin oli mukavaa. Mutta siinä juoksuhommassa piti mennä pelkkää ravia, mikä oli minusta pidemmän päälle tylsää. Siksi päätin etsiä sellaiset ihmiset, joiden kanssa pääsisin myös laukkaamaan. Ja silloin löysin nykyiset tätini.

He ilmestyivät syyskuussa katsomaan minua laitumelle. Koska ihmisten valinnassa kannattaa tuoda esille omaa osaamista, minä näytin heille miten ahkerasti osaan syödä. He halusivat kuitenkin nähdä minun myös liikkuvan. Sen takia setä huitoi narulla. Syöminen jäi kesken ja harmitti ja etupäässä nakkelin niskojani. Suostuin kuitenkin ottamaan muutaman laukka-askeleen, vaikka olikin mutaista ja olin paljain varpain. Tädit olivat tyytyväisiä, kun otin hienosti takaosan alle ja pysyin hyvin pystyssä liukkaalla alustalla. 

 

Sitten vein sedän talliin ja jäin käytävälle tutkimaan tätejä tarkemmin. Koska nuorempi täti pyöri ympärilläni kokeilemassa jalkojani ja selkääni, sain tutustuttua häneen rauhassa. Hän vaikutti rauhalliselta ihmiseltä. Lopulta pääsin karsinaan ja sain taas ruokaa. Vanhempi täti tuli kurkkimaan karsinnan kaltereiden välistä. Hän oli hyvin ystävällinen, joten nuuhkin ja pussailin häntä hiukan. Onneksi tädit ymmärsivät, että pidin heitä itselleni juuri sopivina ihmisinä ja heistä tuli minun omia tätejäni.

Siispä toivotan omille tädeilleni ja lukijoille sekä tänään että kaikkina muina päivinä
Hyvää suomenhevosen päivää!

Ensimmäistä kertaa kävelyttämässä omaa tätiä