Nuorempi täti on ollut
sen verran kiireinen, ettei ole ehtinyt kirjoitella kuulumisia.
Onneksi hän on kuitenkin käynyt tallilla puuhastelemassa melkein
joka päivä. Puuhastelu on kuitenkin tärkeämpää kuin
puuhastelusta kirjoittaminen, eikös vain?
Meilläkin on ollu kiire syödä |
Viimeisen viikon ja parin
päivän kuulumiset ovat tiivistetysti tässä:
Jalkahoitajasetä
kävi taas tarkistamassa Eeron jalat. Hän sanoi, että jumppa
on tuottanut tulosta ja jänteet ovat venyneet. Porttikielto kentälle
on kuitenkin edelleen voimassa. Eeron jalkoja venytellään edelleen
pari kertaa viikossa. Se onkin alkanut sujua hyvin, ja Eero nostaa
jalat melkein itse. Tädit ovat tyytyväisiä, että Eero on
jumppaamisen myötä tottunut jalkojen nosteluun ja käsittelyyn heti
pienestä pitäen.
Venytellyt säihkysääret |
Minä olen vihdoinkin
saanut hieman omaa aikaa. Kävin parina päivänä vanhemman tädin
kanssa kävelemässä tallin pihalle ja takaisin, kun Eero jäi
nuoremman tädin kanssa laitumelle. Sain myös pysähtyä syömään
apiloita. Tällä kertaa Eero pysyi turvassa sähköpeikoilta ja
kaikki sujui oikein hienosti. Hankalinta oli päästä portista ulos
ilman pikkumustaa, joka seurasi minua ihan hännässä kiinni.
Pikkumusta on selvästi ottanut lauman johtajaorin tehtävät
harteilleen ja yrittää pitää lauman koossa.
Yhtenä päivänä Eero
ja minä veimme molemmat tädit pienelle kävelylenkille. Eero on
selvästi tullut minuun ainakin ruokahalun suhteen, koska hän etsi
matkan varrelta ahkerasti syötävää. Kun nuorempi täti ei
päästänyt häntä syömään ja käski kävellä eteenpäin, Eero
kiukutteli. Kiukutellessaan hän esittää hienoja espanjalaisen
käynnin ja passagen askelia sekä pieniä levadeja. Täti vain oli
tosi tylsä eikä ollut huomaavinaankaan niitä. Karsinaan mennessä
minä jotenkin epähuomiossa astuin vanhemman tädin varpaille.
Tilanne ei vaikuttanut kovin pahalta, koska minähän olin edelleen
paljain varpain. Kotona hän kuitenkin huomasi, että yksi varvas oli
tosi kipeä ja siitä oli kynsi irronnut. Kurja juttu, koska en
yhtään tarkoittanut satuttaa tätiä ja nyt häntä ei voi viedä kävelylle.
Jiihaaa! |
Poinks! |
Täyttä vauhtia |
Eero on kasvanut paljon.
Noin kolme viikkoa sitten nuorempi täti mittasi hänen olevan
itseään napaan asti. Nyt Eero on jo monta senttiä yli navan. Myös
varsakarva on alkanut irrota. Pojat näyttävät nyt siltä, kuin
heillä olisi supersankarinaamiot silmillä. Pikkumusta on jo
ennestään niin musta, että hänessä karvanvaihtoa ei juuri huomaa
kuin karvan pituudesta. Eerossa taas on tummia pilkkuja siellä
täällä. On jännittävää nähdä, tuleeko hänestä vaalean vai
ihan tavallisen ruunikko. Silmänympärykset ja turpa ovat nyt
suunnilleen kaakaon väriset eli melko vaaleat. Korvissa, otsassa ja
kaulassa puolestaan on lähes mustia läikkiä.
Supersankarit naamioissaan |
"Aijai, aika hyvä rapsupaikka siinä!" |
Minä olen taas pitkästä
aikaa kiinnostunut oreista. Tai paremman puutteessa naapurilaitumen
ruunista. Luulin jo, että uroshevoset ovat minun kohdallani ihan
ollutta ja mennyttä. Silloin kun Eero oli vielä mahassa, olo oli
niin tukala, ettei todellakaan tullut mieleen lirkutella kenenkään
kanssa. Eeron syntymän jälkeen kiimoja on ollut pari, mutta
niitäkään ei ole huomannut muusta kuin Eeron löysästä vatsasta.
(Maitoon kuulemma tulee silloin hormoneja, jotka tekevät varsalle
ripulin. Mistä ne sinne maitoon joutuvat? Kuulostaa taas ihan
ufojutulta.)
Mutta tällä viikolla näin naapuriruunat ihan uusin silmin.
Keskeytin jopa syömisen ja lähdin tervehtimään, jos joku heistä
lähestyi aitaa. Eerokin pääsi samalla tutustumaan heihin ja osoittamaan kovalla suun aukomisella olevansa kohtelias lapsi. Hörhörhör.Hörhöttelin ja pissailin jopa
valkoiselle ruunalle, vaikka ennen en ole voinut sietää häntä.
Vielä on kesää jäljellä!
Pian tervehtimään miesvieraita |
"Moi!" (Ylävasemmalla Eero tutustuu kameraan) |
"Moi sullekin! Ei haittaa enää yhtään, että olet valkoinen." Kohtelias lapsi aukoo suutaan |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti