torstai 5. syyskuuta 2013

Vähemmän on enemmän

Olen mammalomani jälkeen treenannut nuorempaa tätiä puolisentoista kuukautta. Treeni on edelleen osa-aikaista, koska tädin täytyy antaa rauhassa kasvattaa kuntoaan pitkän tauon jälkeen. Nuorempaa tätiä treenaan suunnilleen joka toinen päivä ja sen lisäksi olen pitkästä aikaa päässyt treenaamaan myös vanhempaa tätiä. Projektille on asetettu maltillinen tavoite: Rantakuntoon 2014. Tässä vaiheessa olemme kuitenkin jo edenneet siihen pisteeseen, että olen vienyt nuoremman tädin vierailevien personal trainereiden oppiin. Olen viimeisen parin viikon aikana saanut hyviä neuvoja, mihin asioihin treenitauon jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota.

Ensin sain konsultaation hierojalta. Hieronta teki aluksi kipeää, mutta lopulta se oli valtavan rentouttavaa. Eerokin oli jätetty laitumelle, eli sain rauhassa nautiskella. Ristiselkä oli jumissa ja varsinkin vasemmasta lautasesta on lihas hävinnyt. Hierojan mukaan se ei ole mikään ihme. Ensin selkä oli kovilla, kun Eero ei meinannut millään mahtua vatsaan. Nyt taas joudun venyttämään itseni ihan sahapukkiasentoon, että Eero pääsee tissille, ja sekin käy selälle. Jumppaohjeiksi tuli kaikkea sellaista, jossa selkä venyy ja pyöristyy, vatsa menee kurttuun ja takaosa aktivoituu. Eli peruutuksia, väistöjä, puomeja ja mäkiä.
Valahtanut ylälinja
Viime viikolla kävi myös yksi vieraampi valmentajatäti pitämässä tuntia. Hän on vanha tuttu, mutta ei ole vähään aikaan käynyt. Hänkin huomasi, että aiemmat muhkeat peppukurvini ovat ihan hävinneet. Ja nuorempi täti on juuri lukenut sanomalehdestä, että nykyisin iso peppu on muodissa. Siihen kuulemma tiivistyy kysymyksiä rodusta. Aijai. Nyt täytyy tiivistää minunkin uhkea suomalainen rotuni peppulihaksiin ja muistaa vaatia tädeiltä tehokasta pakarajumppaa eikä mitään hölkkäilyä! 
 
Molemmat personal trainer -konsultit ovat olleet sitä mieltä, että tauon jälkeen kannattaa tehdä paljon töitä käynnissä ja antaa lihasten vahvistua rauhassa. Ja että muutenkin kannattaa satsata enemmän laatuun kuin määrään. Vähemmän on enemmän. Pidemmän tauon jälkeen on mahdollisuus aloittaa vähän kuin alusta ja tehdä perusasiat huolella. Positiivisen ajattelun mukaisesti: Taantuma on uusi mahdollisuus! Rapakuntoisen tädin kanssa on hyvä tilaisuus korjata hänen alkukoulutuksessa omaksumansa huonot tavat ja opetella tilalle parempia.

Lisäksi yksi ihan uusi täti kävi veivaamassa nuoremman tädin jalkoja ja laittamassa häntä muutenkin parempaan asentoon minun selässäni. Hänkin sanoi moneen kertaan, että vähemmän on enemmän. Sitä kutsutaan centered ridingiksi. Olen kyllä treenannut tätiä siinä asiassa ennenkin, mutta en pitkään aikaan ole saanut apua keneltäkään. Minusta on itsestään selvää, että ihmisten ratsastuskoulutuksessa tavoitellaan tasapainoa ja irtonaisuutta, mutta sitä on usein vaikea ilmaista heille. Sen sijaan he nykivät, tyrkkivät, kenottavat ja vaikka mitä. Silloin on paha keskittyä tekemään kiemuroita kunnolla. Siksi on hyvä saada konsultaatiota ihmisten viestintää paremmin taitavalta.
Laitumelle olemme muuten saaneet seuraksemme myös mustan tammabestikseni ja hänen tähtipäisen juhannusvarsansa. Syömme bestiksen kanssa välillä ihan turvat yhdessä ja rapsuttelemme toisiamme. Hänen varsansa oli aluksi ujo, koska hän on sen verran Eeroa ja pikkumustaa nuorempi. Mutta parissa viikossa heistä on tullut hyvä poikaporukka. Eero ja pikkumusta ovat edelleen paita ja peppu, mutta välillä Eero kyllästyy painimiseen ja menee rapsuttelemaan tähtipään kanssa.
Bestis ja ujo tähtipää
Pojat

6 kommenttia:

  1. Teidän treeniohjelma kuulostaa hyvinkin samanlaiselta kun meidän. Jumppaa ja irrottelua, puomeja, väistöjä, taivutuksia. Ihana olisi päästä maastoon, mutta me ei olla vielä oikein treenatu tuota yksinoloa, karsinassa se ei ainakaan onnistu kun Nero loikkaa oven aukosta pois ja teloo itsensä. Laumaan sitä voisi kokeilla vähän kerrallaan jo jättää, mutta nyt kun mulla on kesäloma niin keskityn treenaamaan mahdollisimman tehokkaasti, enkä opettelemaan uusia juttuja varsan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sävykään ei ole vielä päässyt maastoilemaan. Toivottavasti nyt viikonloppuna päästäisiin, kun ilmatkin ovat näin upeat. Meillä Eeron yksin jättäminen on sujunut kaikkein parhaiten laitumelle varsakavereiden kanssa. Siellä ei äitiä paljon muistakaan, ja toiset tammat toimivat hyvinä lapsenvahteina. Karsinassa on onneksi tukevat (ja pieniväliset) kalterit, niin sinnekin voi turvallisesti jättää. Mutta selvästi Eerosta karsinaan jääminen on hiukan kurjaa ja yrittää enemmän tunkea mukaan.

      Poista
  2. Kenen cr-tunnilla kävit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ekaa kertaa Onnenperän tallin Riitan. Tykkäsin ja Sävykin tykkäsi :) Parin viikon päästä uudestaan.

      Poista
    2. Riitta onkin mukavan maalaisjärkinen cr-tyyppi.

      Poista
  3. Pitääpäs lisätä tähän ote Kyran klinikasta kertovasta jutusta:

    "Ella Paloheimon ratsun, Wolle Wolkensteinin kanssa professori havainnollisti, miten tärkeää kokoamisen kannalta on hevosen suoruus, ja kuinka tärkeää on saada asiat hallintaan ensin hitaammassa askellajissa. Jos käynti ei suju, tuskin sujuu ravi tai laukkakaan. Sama pätee tehtäviin. Jos takaosakäännös ei onnistu, ei piruetillakaan ole hyvä ennuste. Käynnissä on hyvä ottaa asiat haltuun. Askellaji ei myöskään tuo hevosen mittariin niin paljon kilometrejä, kuin ravi tai laukka."

    Samoilla linjoilla siis. Koko on juttu luettavissa http://www.kouluratsastus.net/klinikat/

    VastaaPoista