sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kesäkuulumisia

Nuorempi täti on ollut sen verran kiireinen, ettei ole ehtinyt kirjoitella kuulumisia. Onneksi hän on kuitenkin käynyt tallilla puuhastelemassa melkein joka päivä. Puuhastelu on kuitenkin tärkeämpää kuin puuhastelusta kirjoittaminen, eikös vain? 
Meilläkin on ollu kiire syödä
Viimeisen viikon ja parin päivän kuulumiset ovat tiivistetysti tässä:
Jalkahoitajasetä kävi taas tarkistamassa Eeron jalat. Hän sanoi, että jumppa on tuottanut tulosta ja jänteet ovat venyneet. Porttikielto kentälle on kuitenkin edelleen voimassa. Eeron jalkoja venytellään edelleen pari kertaa viikossa. Se onkin alkanut sujua hyvin, ja Eero nostaa jalat melkein itse. Tädit ovat tyytyväisiä, että Eero on jumppaamisen myötä tottunut jalkojen nosteluun ja käsittelyyn heti pienestä pitäen.
Venytellyt säihkysääret
Minä olen vihdoinkin saanut hieman omaa aikaa. Kävin parina päivänä vanhemman tädin kanssa kävelemässä tallin pihalle ja takaisin, kun Eero jäi nuoremman tädin kanssa laitumelle. Sain myös pysähtyä syömään apiloita. Tällä kertaa Eero pysyi turvassa sähköpeikoilta ja kaikki sujui oikein hienosti. Hankalinta oli päästä portista ulos ilman pikkumustaa, joka seurasi minua ihan hännässä kiinni. Pikkumusta on selvästi ottanut lauman johtajaorin tehtävät harteilleen ja yrittää pitää lauman koossa.
Yhtenä päivänä Eero ja minä veimme molemmat tädit pienelle kävelylenkille. Eero on selvästi tullut minuun ainakin ruokahalun suhteen, koska hän etsi matkan varrelta ahkerasti syötävää. Kun nuorempi täti ei päästänyt häntä syömään ja käski kävellä eteenpäin, Eero kiukutteli. Kiukutellessaan hän esittää hienoja espanjalaisen käynnin ja passagen askelia sekä pieniä levadeja. Täti vain oli tosi tylsä eikä ollut huomaavinaankaan niitä. Karsinaan mennessä minä jotenkin epähuomiossa astuin vanhemman tädin varpaille. Tilanne ei vaikuttanut kovin pahalta, koska minähän olin edelleen paljain varpain. Kotona hän kuitenkin huomasi, että yksi varvas oli tosi kipeä ja siitä oli kynsi irronnut. Kurja juttu, koska en yhtään tarkoittanut satuttaa tätiä ja nyt häntä ei voi viedä kävelylle.
Jiihaaa!
Poinks!

Täyttä vauhtia
Eero on kasvanut paljon. Noin kolme viikkoa sitten nuorempi täti mittasi hänen olevan itseään napaan asti. Nyt Eero on jo monta senttiä yli navan. Myös varsakarva on alkanut irrota. Pojat näyttävät nyt siltä, kuin heillä olisi supersankarinaamiot silmillä. Pikkumusta on jo ennestään niin musta, että hänessä karvanvaihtoa ei juuri huomaa kuin karvan pituudesta. Eerossa taas on tummia pilkkuja siellä täällä. On jännittävää nähdä, tuleeko hänestä vaalean vai ihan tavallisen ruunikko. Silmänympärykset ja turpa ovat nyt suunnilleen kaakaon väriset eli melko vaaleat. Korvissa, otsassa ja kaulassa puolestaan on lähes mustia läikkiä.
Supersankarit naamioissaan
"Aijai, aika hyvä rapsupaikka siinä!"
Minä olen taas pitkästä aikaa kiinnostunut oreista. Tai paremman puutteessa naapurilaitumen ruunista. Luulin jo, että uroshevoset ovat minun kohdallani ihan ollutta ja mennyttä. Silloin kun Eero oli vielä mahassa, olo oli niin tukala, ettei todellakaan tullut mieleen lirkutella kenenkään kanssa. Eeron syntymän jälkeen kiimoja on ollut pari, mutta niitäkään ei ole huomannut muusta kuin Eeron löysästä vatsasta. (Maitoon kuulemma tulee silloin hormoneja, jotka tekevät varsalle ripulin. Mistä ne sinne maitoon joutuvat? Kuulostaa taas ihan ufojutulta.) Mutta tällä viikolla näin naapuriruunat ihan uusin silmin. Keskeytin jopa syömisen ja lähdin tervehtimään, jos joku heistä lähestyi aitaa. Eerokin pääsi samalla tutustumaan heihin ja osoittamaan kovalla suun aukomisella olevansa kohtelias lapsi.  Hörhörhör.Hörhöttelin ja pissailin jopa valkoiselle ruunalle, vaikka ennen en ole voinut sietää häntä. Vielä on kesää jäljellä!
Pian tervehtimään miesvieraita
"Moi!"
(Ylävasemmalla Eero tutustuu kameraan)
"Moi sullekin! Ei haittaa enää yhtään, että olet valkoinen."
Kohtelias lapsi aukoo suutaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti