En olekaan pitkään
aikaan kirjoittanut mitään valmennusprojekteistani. Minulla on
nykyisin aika paljon valmennettavaa, koska olen ahkerasti treenannut
sekä nuorempaa tätiä kiemuraratsastuksessa että estekuskia
hyppäämisessä. Myös vanhempi täti on päässyt kevyempään
treeniin aina välillä. Näin monen tädin valmentaminen on aika
rankkaa hommaa, mutta sitä tärkeämpi on välillä miettiä
tuloksia ja tavoitteita. Eli nyt saatte pienen valmennuskatsauksen.
Keskiraviharjoittelua |
Estekuskin valmentamista olen jatkanut suunnilleen kerran viikossa ja
edistynyt siinä mukavasti. Hän on tottunut vauhtiini ja
lennokkaisiin hyppyihini, ja toisaalta olen itsekin löytänyt hieman
malttia. Ainakin välillä. Pakko myöntää, että hyppääminen
sujuu loppujen lopuksi paljon paremmin kun ei ryntäile. Ja vaikka
kuulostaakin uskomattomalta, niin toisinaan ihmisilläkin saattaa
olla hyviä ideoita esteiden lähestymiseen, eli kannattaa joskus
kuunnella kuskiakin.
Muiden hevosten kanssa
hyppääminen kiihdyttää minua edelleen niin paljon, että olemme
enimmäkseen hypänneet keskenämme. Nuorempi täti on löytänyt
itsestään uuden puolen leikkiessään ratamestaria. Hän harppoo
ympäri kenttää, laskee välimatkoja ja miettii laukka-askelten
määriä. Hänen ilmeestään näkee, että se on hänelle hyvin
korkeatasoista matematiikkaa. Minulle se ei onneksi ole vaikeaa
ollenkaan. Senkun laukkaan menemään. Askel, askel, hyppy! Kuka näitä laskee?? Tädin
mielikuvitus on kuitenkin esteharjoitusten suhteen sen verran
rajallinen, että olen pikkuhiljaa päässyt estekuskin kanssa myös
oikeille valmennustunneille. Siellä meno on kiihtynyt välillä hurjaksi, mutta hyvinä hetkinä olemme
saaneet oikein hyviä ratasuorituksia ja päässeet hyppäämään hiukan isompiakin esteitä.
Kiemuraratsastuksessa
olemme nuoremman tädin kanssa päässeet harppauksen eteenpäin.
Tavoitteenamme on minun viime kesän mammalomani jälkeen ollut
päästä rantakuntoon
täksi kesäksi. Se on ollut sopivan maltillinen tavoite. Hikeä on
senkin eteen saanut silti vuodattaa – sekä täti että minä.
Rantakuntoinen ratsu |
Nokka nousee, mutta liike on ylämäkeen. Hiiop! |
Yleisesti ottaen
valmennuksen tahti on sopiva, kun suoritustaso paranee mutta
lihaksistoon ei tule pahoja jumeja. Liian nopeasti hankitut tulokset
romuttuvat rasitusvammoihin ja niistä toipumiseen. Pikavoitot
osoittautuvat siis pikavipeiksi korkeine korkoineen. Valmentamisessa
onkin hurjan tärkeä muistaa sellaiset asiat kuin ”maltti on
valttia” ja ”hitaasti hyvää tulee”, vaikka ne tuntuvatkin
nykyisessä kvartaalitalousyhteiskunnassa vanhanaikaisilta neuvoilta.
Pitkällä aikavalillä nopeimpiin tuloksiin pääsee lopulta
hitaasti kiiruhtaen. Maksimisuoritustasolle pääseminen lasketaan
suotuisissakin olosuhteissa ennemmin vuosissa kuin kuukausissa. Sama
asia pätee muuten sekä ihmisten että hevosten
valmennusfysiologiaan ja elämään kaikkineenkin. Muodissa olevat puolen vuoden superdieetit
tuottavat harvoin kestäviä lopputuloksia.
Niinpä rauhallisesta
treenaamisestamme huolimatta minä ja tätikin alamme olla paremmassa
iskussa kuin ennen minun mammalomaani. Nuorempi täti on nykyisin
kovin tyytyväinen minulta saamaansa kyytiin. Hänestä minä alan
tuntua oikealta kouluhevoselta. Minusta taas hän itse alkaa parhaina
hetkinään tuntua melkein oikealta ratsastajalta. Treenitauon aikana
tädin keskivartalokorsetti oli päässyt pahasti löystymään,
jolloin hän tietysti hölskyi ja heilui kyydissä. Keskity siinä
sitten hallittuihin ristiaskeliin tai muihin vaativiin asioihin, kun
toinen on selässä ihan vinksallaan. Ei pysty! Nyt täti on minun
ahkeran treenaamiseni ansiosta saanut keskivartalonsa uudestaan
hallintaan eikä enää häiritse minun hienoja muuvejani.
Tomera avotaivutus |
Ja kieli keskellä suuta toiseenkin suuntaan |
Tässä postauksessa
olevia viime viikonlopun treenikuvia voi muuten verrata loppukesän
lomaltapaluukuviin täällä.
Aikamoinen muutos! Kun täti pysyy kuosissa, minäkin saan kaulani ja
runkoni kannettua paljon paremmin ja jaksan rutistaa itseni lyhyempään muotoon. Lisäksi liikkeen suuntautuessa
ylämäkeen askeleet pitenevät ja saavat ilmaa alleen.
Tämän huiman kehityksen takia nuorempi täti on myös innostunut ilmoittamaan meidät kilpailuun ensi lauantaina. Saa nähdä, onko häntä yhtä helppo kuljettaa kisaradalla kuin kotona vai muuttuuko hän jännityksestä pinkeäksi. Siitä lisää myöhemmin!
Tämän huiman kehityksen takia nuorempi täti on myös innostunut ilmoittamaan meidät kilpailuun ensi lauantaina. Saa nähdä, onko häntä yhtä helppo kuljettaa kisaradalla kuin kotona vai muuttuuko hän jännityksestä pinkeäksi. Siitä lisää myöhemmin!
Kaikkein hienoimmassa lisäyksessä kamerakaan ei meinannut pysyä mukana |
Voi Sävy kuinka hurjasti tykkäänkin tavastasi kertoa arjestasi! Odotan innolla aina seuraavaa tarinaa ja sen nerokkaita oivalluksia :) tsemppiä tätien kouluttamiseen!
VastaaPoistaKiitos Hansu! Täti on myös seuraillut sinun blogiasi, jossa on kovin mukava asenne hevosteluun. Muun muassa suikkulaisten ominaislaadusta on postaus suunnitteilla meilläkin :)
PoistaKiitoksia tsempeistä! Niitä tarvitaan erityisesti huomenna kisoissa :)