Ihmiset puhuvat usein
säästä. Viime viikkoina heillä onkin riittänyt puhuttavaa, kun
sää on vaihdellut lähes päivittäin. Yhtenä päivänä on ollut
kauniin aurinkoista, seuraavana on pyryttänyt paksulti lunta ja sitä
seuraavana lumi on taas huvennut hetkessä.
Siispä ihmiset ovat
ihan sekaisin siitä, mikä vuodenaika on menossa. Kiistelyssä on
ollut esillä kaksi näkökantaa: Yhdet uskoivat kevään alkaneen jo
muutama viikko sitten ja pitivät kylmempää jaksoa takatalvena.
Toiset ajattelivat talven vain olleen tavallista lämpimämpi ja
kylmyyden kuuluvan asiaan. Tämä on ehkä vähän samanlainen asia
kuin se, että joidenkin mielestä lasi on puoliksi tyhjä vai ja
toisten puoliksi täynnä. Minä en kyllä ymmärrä, miten sama lasi
voi olla tyhjä ja täynnä. Ymmärrän vain sen, että jos vatsa on
täynnä, ruokakuppi on tyhjä. Ja jos aurinko paistaa lämpimästi,
se paistaa lämpimästi, oli mikä vuodenaika hyvänsä.
Olen ennenkin ihmetellyt
ihmisten puutteellista kykyä tunnistaa vuodenajat. Ajatella, että
jopa jääkaapin vihanneslokerossa pidetyt perunat ja valkosipulit
tietävät vuodenajat paremmin kuin ihmiset! Vaikka
vihanneslokerossa ei ole päivänvaloa lainkaan, kasvikset
tietävät alkaa kasvattaa ituja ja versoja. Ihmiset kuvittelevat
olevansa fiksuja ja kehittävät kaikenlaisia mikrosiruja ja
älymateriaaleja. Silti pelkkä peruna voittaa heidät ajastamisessa
mennen tullen. Puhumattakaan tällaisista kehittyneemmistä
eliölajeista kuin hevoset. Me tiedämme monesta asiasta, että
kevättä kohti ollaan menossa.
![]() |
Viherpeippo lennossa Kuva: Wikipedia |
Keväisin tunnelma ikään
kuin kohoaa
lisääntyvän valon myötä. Ilmassa on paljon lempeä, kun linnut
aloittavat kosiomenonsa. Täysihoitolan pihalle on ilmestynyt samoja
vihertinttejä kuin viime vuonna. Tänä vuonna ne ovat kylläkin saapuneet monta viikkoa
aikaisemmin ja lisäksi nuorempi täti on tällä kertaa melko varma,
että ne ovat viherpeippoja eivätkä vihervarpusia. Täti kehittyy
lajintunnistuksessa hitaasti mutta varmasti. Peltoaukeallakin näkee
monenlaisia siivekkäitä, joita voi seurailla tarhaillessa. Viime
päivinä siellä on lennellyt kiuruja.
Kiurut on helppo tunnistaa livertävästä laulusta ja
ylös-alas-kosiomenoista. Välillä pellolle parkkeeraa myös
joutsenia hetkeksi lepäämään. Joutsenet ovatkin vaikuttavia
eläimiä lentäessään matalalla siivet viuhuen.
Täti on tehnyt paljon
lintuhavaintoja kaupungissakin. Lokit ovat saapuneet taivaalle
kaartelemaan ja kirkumaan jo pari viikkoa sitten. Viime viikolla myös
kaupungin keskustaan oli eksynyt pari joutsenta, joista tuli
välittömästi julkkiksia.
Tosin ne olivat eri lajia kuin minun näkemäni joutsenet.
Viikonloppuna täti näki myös ensimmäiset sepelkyyhkyt
kujertelemassa puistossa. (Nuoremmalle tädille tulee muuten aina
sepelkyyhkyyhkyistä mieleen yksi hänen ystävänsä, joka ei voi
sietää kyyhkysten eikä panhuilun ääntä. Että terveisiä Jyväskylään minultakin!)
Minunkin vatsassani on
ollut vähän kuherteleva olo. Kevätmaha saa minut kaihoisaksi ja
haaveksivaksi. Tuijottelen huoneistoni ikkunoista ja odottelen, että
unelmaorini ilmestyisi näkyviin. Aikaisemmassa täysihoitolassahan
hän ulkoili minun ikkunani alla, mutta nyt häntä ei näy eikä
kuulu. Tädeiltä kuulin, että hän voi kuitenkin oikein hyvin ja
myös aika paksusti. Se on mukava kuulla! Hän on käynyt myös
esiintymässä
ja näyttämässä nuoremmille oreille, kuinka vanhempi herrasmies
laittaa jalalla koreasti.
Kevätmahan takia olen
joutunut huomauttelemaan tädeille harjaamisesta. Mulkoilen,
luimistelen ja irvistelen, jos he harjaavat vatsan alta
varomattomasti. Koska tämä on jo tätien kuudes kevät minun
kanssani, he ovat sentään oppineet kunnioittamaan minun mahaani ja
yksityisyyttäni muutenkin. Kun he ovat varovaisia, minäkin olen
varovainen enkä näyki heitä. Minusta se on aika reilu diili.
Kivaa, kun nämä tammaelämän sävyisät tarinat jatkuvat. Varpuliinillä ei vielä kevätmaha oireile, mutta kovasti pyristellään eroon vanhoista karvoista. Terveisiä tädeille. T. VW
VastaaPoistaTädit kittävät terveisistä! Meilläkin karvaa pöllyää, kaksin kappalein. Karvanlähdön ja kevätmahan osuminen samaan aikaan on tammaelämän epämukavia asioita, kun tätien tekisi mieli jynssätä irtokarvaa oikein kunnolla. Mutta putoileehan se itsestäänkin.
Poista